Japanilaiset hedelmäpelit eli pachislo -pelit.
|
Joillakin suomalaisillakin peliautomaattiharrastajilla on muutaman vuoden ajan ollut kotonaan japanilaisia hedelmäpelejä ja viime aikoina uudehkoja automaatteja on ollut jonkin verran kaupan Suomessakin. Joitakin varmasti kiinnostaa, mistä on kyse, joten toivottavasti tästä artikkelista on apua. Japanissa on ollut 1920 -luvulta lähtien pachinkoautomaatteja, jotka ovat alkujaan olleet Suomessakin tutun keilapelin kaltaisia yksinkertaisia pelejä, mutta sittemmin kehittyneet räikeiksi ja vilkkuviksi elektroniikan ihmeiksi. Pachinkot muistuttavat pystysuuntaisia fortuunapelejä. Niitä pelataan pienillä metallikuulilla ja ne myös maksavat voitot kuulina. Pachinkoissahan on hieman flipperiä, hieman keilapeliä ja japanilaisten pajatsoiksikin niitä on täällä kutsuttu. 1980-luvun alussa Japanin uhkapelejä ja peliautomaatteja säätelevä laki laajentui ja pachinkojen rinnalle syntyi uusi automaattityyppi - pachislo eli japanilainen hedelmäpeli. Jossakin teksteissä pachislo-peliä saatetaan kutsua myös virheellisesti nimellä pachislot, koska hedelmäpeli on englanniksi slot machine. Japanilaiset itse lausuvat pachislo -sanan pachiro, koska L ja R -äänteillä ei heille ole juurikaan eroa. Pachislo on melko normaali elektromekaaninen hedelmäpeli, joka kooltansa vastaa pachinkoa, koska se on suunniteltuun samoihin pelihalleihin. Laite ei itse pysäytä mekaanisia keloja vaan pelaajan on ne pysäytettävä itse. Pelejä pelataan poleteilla ja ne maksavat voitot poleteissa, kuten pachinkoja pelataan metallikuulilla. Näin kyseessä ei siis ole onnenpeli vaan taitopeli, joka ei maksa rahavoittoja. 80- ja 90-lukujen simppeleistä automaateista on kuljettu pitkä matka ja pelit ovat viime aikoina kehittyneet kovasti. Peleihin on tullut stereoääni, värinäyttöjä videokuvalla ja tehosteilla, vilkkuvaloja, väriledejä ja muita räikeitä pelaajia houkuttelevia ominaisuuksia. Joka vuosi peleihin tulee vain lisää ja lisää ominaisuuksia, koska kilpailu valmistajien välillä pelihallien tilauksista ja pelihallien välillä pelaajista on erittäin kovaa. Pelilaitebisnes on erittäin suuri. Vaikka Japanissa on uhkapelaaminen kielletty, pelibisneksessä liikkuva rahamäärä on kuulemma suurempi kuin Japanin autoteollisuudessa! Pelien aktiivisia valmistajia on nykyään noin 45 kappaletta ja jokaiselta tulee kahdesta kymmeneen uutta mallia vuosittain. Osa uusista malleista ovat selvästi edullisesti tehtyjä vanhan päivityksiä, mutta yleisö janoaa silti koko ajan lisää. Osin siksi, että valtaosa pelaajista on nuoria 18-30 -vuotiaita. Vanhempi väki tuntuu pitävän enemmän perinteisemmistä pachinkoista vaikka suomalaisiin peleihin tottuneen silmään nekin ovat varsinaisia valoilotulituksia. Seuraavaksi kerron joitakin Japanin uhkapelilakeja ja pachislo -automaatteihin liittyviä säädöksiä, jotka selventävät sitä, miksi pelit ovat sellaisia kuin ovat ja miksi niitä pelataan tietyllä länsimaisista hedelmäpeleistä eroavalla tavalla ja miten nämä ominaisuudet vaikuttavat harrastuskäytössä olevaan automaattiin. "Rahalla uhkapelaaminen on kielletty."Koska rahaa ei käytetä, pelaajat vaihtavat rahan pelipoleteiksi. Yksi pelipoletti maksaa yleensä 20 Yeniä eli noin kaksitoista senttiä. Yhdellä poletilla ei pitkälle pötkitä, vaan niitä vaihdetaan usein satoja kerrallaan. Mahdollisia voittoja ei voi vaihtaa takaisin rahaksi vaan poleteilla voi ostaa vain tavaraa. Suurissa pelihalleissa on tätä tarkoitusta varten ihan pieniä myymälöitä, joissa myydään kulutuselektroniikkaa ja esimerkiksi välipaloja. Usein ihmiset kuitenkin vaihtavat rahat pelihallin tiskillä poletit eräänlaisiin mitaleihin tai vastaaviin merkkeihin, joita pelihalliketju käyttää. Jokaisella erilaisella mitallilla tai merkillä on rahallinen vastineensa. Pelihallin ulkopuolella - yleensä hämyisellä sivukujalla on merkitsemätön luukku, jossa mitalit tai merkit voidaan vaihtaa rahaksi. Ainakin ennen näillä luukuilla on voinut vaihtaa tavaratkin rahaan, mutta käytännön syistä nykyään taidetaan käyttää ihan käytännön syistä näitä mitaleja. Tällä tavoin kierretään uhkapelilakia. Poliisi toki tietää toiminnan, mutta ei ilmeisesti pysty puuttumaan asiaan. Luultavasti ei haluakaan, sillä montaa pelihalliketjua uskotaan Japanin mafian eli yakuzan omistamaksi. Eipä se tunnu paikallisia haittaavan ja et vättämättä saa suoraa vastausta tai varmistusta, kysyit asiasta keneltä tahansa. Nykyään kaikissa pelihalleissa on myös käytössä luottokorttimainen järjestelmä eli muovikortti, johon voi ostaa ja tallentaa pelivarauksia. Kortilla saa automaatista sitten halutun määrän pelipoletteja ja automaatti myös laskee poletit lopetettaessa. Pelihallit varmistavat voittonsa polettien huonommalla ostokurssilla, kuten pachinkokuulienkin kanssa. "Pelikierros voi maksaa enintään kolme varausta."Pelejä on tässä suhteessa kahta eri tyyppiä. Toisissa voi napilla valita 1-3 krediittiä maksavan pelikierroksen, jotka vaikuttavat voittolinjojen määrään. Useissa peleissä on täydellä panoksella pelattaessa käytössä normaalien viiden lisäksi myös erikoisempia voittolinjoja. Koska useimmat himopelaajat pelaavat pelihalleissa asuessaan aina täyden kolmen krediitin panoksella, on uudemmissa automaateissa siirrytty suoraan kolmen krediitin hintaisiin pelikierroksiin. Näitä automaatteja kutsutaan Max Credit -peleiksi. Koska käytännössä peliin saa suoltaa poletteja aika tavalla, automaatit ovat aina varustettu länsimaisista automaateista eroavalla Speed Load -raha-aukolla. Raha-aukossa on pieni kouru kolikoille ja sen avulla automaattiin voi syöttää kaksikymmentä polettia sekunnin aikana pitämällä kolikkopinoa peukalon ja etusormen välissä ja samalla työntäen kolikkopinoa aukkoon. "Pelivarauksia saa automaatissa olla enintään 50 kerrallaan"Pachislo -automaattiin voi lain mukaan syöttää enintään 50 pelivarauksen edestä poletteja kerrallaan. Tämän jälkeen automaatti sylkee ylimääräiset kolikot ulos. Samoin pelissä voitetut voitot voivat mennä suoraan pelivarausnäyttöön, kunnes 50 varausta on täynnä. Tämän ylittävät voitot maksetaan suoraan kolikkolaariin. Pelaaja voi myös painamalla yleensä krediittinappia pohjassa valita, maksaako automaatti voitot suoraan laariin vai näyttöön. Automaateissa on normaali voitonmaksunappi. "Maksimivoitto voi olla viisitoista kertaa peruspanos yhdellä pelikierroksella"Viisitoista tuntuu vähältä - varsinkin, jos pelataan kolmen krediitin panoksella, mutta japanilaiset valmistajat ovat keksineet tässäkin tapauksessa keinon kiertää lakia. Tietyillä symboliyhdistelmillä peli siirtyy bonuskierrokselle, joka kestää tietyn määrän ilmaisia kierroksia. Joka kierroksella voittaa yleensä varmasti - enemmän tai vähemmän huolimatta pysäytetyistä symboleista, kunnes bonuskierros on ohi. Peli ei saa olla millään tavoin satunnainen, joten edellämainittu toiminta on mahdollista. Joissakin peleissä on lisäksi useita erilaisia ja erikoisempia kierroksia, joissa on tietty eri tavoite kaikissa. Pelit usein luokitellaan karkeasti kuuteen eri tyyppiin eri bonuskierrosten ja niiden yhdistelmien perusteella. Hyvä bonuskierros voi maksaa voittoina yhteensä tuhatkin polettia. Joissakin automaateissa on jopa ennätyslistat bonuskierroksen tuloksille. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun peliä hankkii kotiin. Käytännön minimimäärä pelipoletteja tai pelirahaa (mitä kolikkoja ikinä käyttääkään), on yleensä pelin ilmoitettu maksimivoitto bonuskierroksen aikana. Tämä yleensä käy ilmi eri infosivuilta tai valmistajan sivulta. Nyrkkisääntö on ainakin tuhat pelipolettia peliä kohden. Muuten automaattia saa olla koko ajan aukomassa ja hopperin ärsyttävää tyhjenemishälytystä saavat naapuritkin tottua kuuntelemaan. Koska jonkinlaista pelirahaa tarvitaan ainakin se tuhat kappaletta, poletit tulevat kotikäytössä yleensä edullisemmaksi kuin eurokolikot. Pelin rahalukko tosin on melko yksinkertainen, koska kukaan ei Japanilaisessa pelihallissa yrittäisi työntää sinne oikeaa rahaa. Säätö eurokolikoille on siis varsin yksinkertaista ja tähän löytyy ohjeita netistä. Kuitenkin lähin kooltansa rahalukkoon sopiva kolikko on euro tai viisikymmensenttinen, joten pelirahaa tarvittaisiin käytännössä tuhannen euron tai viidensadan edestä! Se on enemmän kuin mitä automaatti on koskaan arvoltaan! Pelipoletteja saa tuhat kappaletta noin viidelläkymmenellä eurolla. Poletteja myydään uusina ja käytettyinä, joten lompakolle sopiva vaihtoehto löytynee. Jopa omat painatukset ovat mahdollisia isompia eriä tilattaessa. Tänne länsimaihin asti eksyvät käytetytkin poletit ovat usein siistejä ja puhdistettuja. Poleteissa on usein pelihallin logo ja niitä on hankintapaikasta riippuen saatavana perinteisten hopeisten lisäksi hienon kultaisina tai eurokolikkoja muistuttavina kaksimetallisina. Japanilaisin merkinnöin varustetut poletit mielestäni lisäävät pelin autenttisuutta ja eurokolikoihinkin kuitenkin kotioloissa suhtautuisi ennen pitkää poletteina. Ei myöskään tarvitse stressata rahojen puolesta, kun pelihaluisia vieraita tulee käymään eikä varmasti synny epämiellyttäviä kännisiä riitoja, kun se jättpotti osuukin jollekin onnekkaalle, joka oman kertomansa mukaan meni kuitenkin pistämään sitä omaa rahaansa sinne automaattiin. Heh. Käytetäänhän RAY:n esittelytiloissakin näistä syistä poletteja. "Pachislo -automaatissa pitää olla vähintään kolme sähkömekaanista kelaa."...ja kelat pysäytetään pelaajan toimesta napista painamalla. Joissakin peleissä kelat pysähtyvät 30 sekunnin kuluttua itsestään, toisissa ne jäävät pyörimään ikuisesti. Tämä mekaanisten kelojen säädös on muodostunut viimeaikoina pieneksi haitaksi valmistajille, vaikka se on osaltaan tuottanut hienoja teknisiä ratkaisuja, joita länsimaissa ei olla vielä edes nähty, mutta nykyään se vähän kahlitsee pelikehittäjiä vanhanaikaisuudellaan. Alussa kolme kelaa oli ihan riittävä, mutta monitorien ja näyttöjen vakiintuessa muualla maailmassa Japanilaiset valmistajat olivat aluksi hankaluuksissa. Videohedelmäpeli ei lain mukaan ollut mahdollinen. Kabinetin koko oli lisäksi standardoitu niin pieneksi, ettei kuvaputkimonitoria oikein saanut mahtumaan kelamekanismin ja muun koneiston joukkoon. Yksi osasyy oli myös vaaditut edulliset valmistuskustannukset kiihkeän uusimisen takia. Aluksi mekaanisista keloista tehtiin mahdollisimman houkuttelevia moniväritaustavalaisulla ja erilaisilla led-valaisuefekteillä kelojen välissä. Näitä tapaa uusimmissakin peleissä runsaasti kabinetin valaisun ohessa. 2000-luvun alussa automaatteihin alkoi aluksi ilmestyä pieniä yksivärisiä ja monivärisiä led -näyttöjä tuomaan jotain uutta peliin. Alahan on jatkuvaa kilpailua pelaajien rahoista ja pelin on oltava mahdollisimman houkuttelva ja addiktoiva, mutta kuitenkin riittävän edullinen valmistaa. Led-segmenttien, ja matriisinäyttöjen tilalle tuli pian hintojen laskiessa harmaasävyisiä LCD-näyttöjä, joissa pyöri animaatioita tai neljäs bonuskela omine symboleineen. Lopulta pienet TFT-värinäytöt animaatioineen tulivat peleihinkin ja niiden koko kasvoi viime vuosina niin suureksi, että litteä näyttöelementti tuli osin mekaanisten kelojen päälle. Joissakin peleissä tätä efektiä käytetään voimakkaasti hyväksi ja esimerkiksi Yamasa -niminen valmistaja on kuuluisa patentoimastaan elektroluminenssitekniikastaan, jossa läpinäkyvä lasinen näyttöelementti mekaanisten kelojen päällä saadaan animoitua ja keloissa olevat symbolit alkavat elämään omaa elämäänsä. Puute tässä kaikessa kehityksessä on tosin ollut se, että moni valmistaja ei ole ottanut suurista värinäytöistä kaikkea pelillisesti irti. Tekniikasta on selvästi hullaannuttu, mutta sisällöntuotanto on jäänyt puolitiehen. Erittäin useassa pelissä pyörivät vaikkakin viihdyttävät, kuitenkin lopulta tylsäksi käyvät animaatiot loputtomasti. Lisäksi ne eivät välttämättä liity pelitilanteisiin juurikaan. Kun katsoo japanilaisia mainoksia, televisio-ohjelmia ja muita, huomaa saman halvan tuotantotavan kaikkialla. Poikkeuksiakin löytyy, mutta tavallisesti ainakin lisenssipelien animaatiot ovat melko halvalla tuotettuja videopätkiä. Nimekäs lisenssi ei siis takaa hyvää peliä. Näyttöjen lisäksi automaattien valoefektit ovat parantuneet esimerkiksi moniväriledien ansiosta. Viimeisin suuntaus on poistaa pakolliset kelat tutulta paikaltaan ja siirtää ne hieman sivummaksi, kuten aivan ylös. Keloilla ohjaillaan edessä olevan näytön tapahtumia. Peleihin on myös alkanut tulemaan lisää interaktiivisuutta kosketusnäyttöjen tai lisänappien myötä. Eli pelillilstä parannusta on luvassa, kunhan nämä uutuusmallit päätyvät tännekin. Kaiken kaikkiaan tämä osa-alue pelikehitystä on selvästi tasapainoilua lainsäädännön kanssa ja ainakin aluksi varovaista. "Kelojen on pyörittävä vähintään 80 kierrosta minuutissa.""Yhdessä kelassa saa olla maksimissaan 21 symbolia ja pelissä vähemmän kuin seitsemän erilaista.""Kelan täytyy pysähtyä maksimissaan 0,19 sekunnin päästä napin painalluksesta."Näistä rajoista otetaan kaikki irti ja pelit onkin tehty mahdollisimman tuottavaksi pelihallin pitäjälle. 80 kierroksen minuuttivauhdilla pyöriessään 0,19 sekunnissa ehtii kela pyörimään pahimmillaan neljä pykälää eteenpäin pysäytysnapin painamisesta. Symboleita pitääkin siis ennakoida. Koska peleissä ei voi olla mitään satunnaista, tällaisin keinoin sekä bonuskierrosten asetuksilla säädetään automaattien keskimääräistä palautusprosenttia. Tavallisimmin automaateissa on yhdestä kuuteen vaikeusastetta, jossa suurimmilla asetuksilla pikkuvoittoja tulee aika paljon, mutta isoja bonuskierroksia harvemmin. Automaattien vaikeustasoa voidaan myös etäohjata. Joskus viranomaiset tekevät pistokokeita automaateille ja valmistajat on velvoitettu tekemään piirien ja ohjelmien suojauksesta riittävän hyviä. Laskennallisesti automaattien palautusprosentti on 97-114%, mutta käytännössä yli sadan prosentin pääsevät vain kaikkein taitavimmat pelaajat. Japanissa onkin ihmisiä, jotka elävät pelaamalla näitä pelejä useita tunteja päivässä. Pachinkojen kohdalla voi huoltomies päivän päätteeksi naputella hieman nauloja eri asentoon ja seuraavana päivänä hyvin antanut automaatti onkin kireä, mutta pachislo -automaattien kohdalla näin selkeää mahdollisuutta ei ole. Automaatti saa olla yhden pelihallin/ketjun omistuksessa maksimissaan kaksi vuottaKäytännössä automaatit uusitaan viimeistään kuudessa kuukaudessa kovan kilpailun takia. Laitteen vuosimalli ei siis merkitse käyttövuosia. Vanhat automaatit siis poistuvatkin hyvin nopeasti markkinoilta yleensä hyvin hyväkuntoisina ja edullisina. Uutena ne kuitenkin ovat maksaneet noin 1000 - 4000 euroa sijoituspaikalle (osasyynä kovaan hintaan tietenkin Japanin yleinen hintataso). Ne käytetyt laitteet, jotka eivät päädy kaatopaikalle tai varaosiksi, päätyvät japanilaisille kotiin, pilkkahintaan konteissa länsimaihin jälleenmyyjille ja nykyään myös Kiinaan kierrätettäväksi e-jätteeksi. Kiinalaiset ovatkin saaneet harrastajan näkökulmasta ikävän jalansijan. He maksavat paremmin peleistä kuin länsimaalaiset kauppiaat, vaikka pelit menevätkin vain hajotettavaksi ja kierrätykseen. Kiinalaisille ei pelin mallilla ja teemalla ole juurikaan väliä, kun länsimaalaiset eivät yleensä uskalla ostaa tänne kovin erikoisia japanilaisilla teemoilla varustettuja erikoisia pelejä vaan hankkivat pelejä, joissa on täälläkin tunnettuja hahmoja seikkailemassa. Ovat siis hieman hankalia asiakkaita kiinalaisiin verrattuna. Tämä on sääli, varsinkin kun länsimaiset teemat peleissä ovat oikeasti usein aika japanilaisiksi vesitettyjä. Esimerkiksi hieman kärjistettynä lapsenomaiseksi tietokoneanimoitu Indiana Jones puhuu japania ja elokuvan tunnaria ja nimeä lukuun ottamatta muuta alkuperäistä pelissä ei sitten juurikaan ole. Elokuvien näyttelijöitä ei usein näytetä livenä mutkikkaiden esitysoikeuksien takia. Kiinalainen on siis japanilaiselle houkuttelevampi, helpompi ja paremmin maksava vaihtoehto. Kiinassa pelien piirilevyiltä irroitetaan käyttökelpoiset piirit ja osat sekä lopuksi metallit, kuten kulta ja hopea ja kupari johdoista. Arvokkaat TFT-näytöt saavat uuden elämän jossain muussa tuotteessa. Peleissä on kuitenkin aina viimeisintä elektroniikkaa ja näyttötekniikkaa. Tämä edellmämainittu suuntaus saattaakin nostaa uusien mallien hintoja tulevaisuudessa meille lännen pojille ja harventaa pelien ostomahdollisuuksia. Okinawan saarella pelit hieman eroavat muun Japanin peleistä. Pelit ovat usein aavistuksen yksinkertaisempia pelimuodoiltaan ja pelejä pelataan jostain syystä 25mm:n polettien sijaan suuremmilla kasinokokoisilla 30mm:n poleteilla. Liekö Yhdysvaltain armeijan läsnäolo saarella ja sotilaiden Las Vegas -mieltymykset syynä pelien erilaisuuteen. Okinawan saaren pelejä kutsutaan usein nimellä Okislo. Lopuksi voisi kertoa, että pachislo -hedelmäpelien ja pachinkojen lisäksi japanilaiset pelaavat myös "Palot" -automaateilla. Palot on pachislo:n kaltainen hedelmäpeli ja tavallaan paluu juurille siinä mielessä, että se sopii tismalleen pelihallin pachinkojärjestelmään. Muuten kuin pachislo, mutta sitä polettien sijaan pelataan metallikuulilla ja se maksaa kuulia kuten pachinko. Ilmeisesti laite voidaan liittää nykyaikaisen pachinkohallin kuula- ja krediittikorttijärjestelmään, kuten pachinkot, jolloin automaatin kuulahopperi täyttyy laitteen takaa ja pelatut kuulat menevät takaisin kiertoon. Kolmas selkeä "uhkapelimuoto" on täälläkin huvipuistoista ja laivoilta tutut pusherit. Pushereita pelataan poleteilla samoilla poleteilla kuin pachislo -hedelmäpelejäkin. Erojakin länsimaisiin pushereihin on. Pushereissa polettimeressä velloo joitakin suurehkoja bonuspalloja mukana ja jos saa pallon menemään tiettyyn reikään, käynnistyy arvonta ja mahdollisesti jackpot, jossa pusherin koneistoon saattaa tippua satoja ja tuhansia poletteja kerralla. Osa näistä päätyy myös pelaajalle. Pusherit ovat myös länsimaisia koristeellisempia ja massiivisempia. Pelit on varustettu värinäytöillä ja mitä erilaisimmilla varsilla ja laitteilla, jotka liikuttelevat poletteja ja niiden joukossa olevia palloja. Lisäksi erilaisia flipperin kaltaisia bingopelejä ja vastaavia taitopelejä on paikoin ainakin videopelihallien ohessa. Tässä ei varmaankaan ollut läheskään kaikki, mutta jatkan aiheen tarkastelua artikkelissa, jossa kerrotaan omasta pachislo -hedelmäpelistäni, laitteiden ominaisuuksista, säädöistä ja virittelystä, kuten äänenvoimakkuuden säätimen asentamisesta. Aiheeseen liittyviä linkkejä:Huom. Kaikki netissä mainostavat kauppiaat eivät välttämättä lähetä Suomeen asti, mutta nettisivuilta saa ainakin malleista ja hintatasosta selvyyttä. Aina kannattaa kysellä ja selvitellä epäselviä asioita myös muiltakin kuin myyjiltä. Esimerkiksi keskustelufoorumeita lukemalla. Ota huomioon, että EU -alueen ulkopuolelta ostettaessa joudut maksamaan tullin ja arvonlisäveron. Lisäksi pakkaus ja rahtikulut sekä rahdin vakuutusmaksut voivat yllättää. Tarvitset yleensä myös euromuuntajan (30-70 eur) ja noin 500-1000 polettia tai mielellään enemmän sujuvaan pelaamiseen, mikäli ne eivät sisälly kauppaan. Myös maksupuoli ja kauppaehdot kannattaa selvittää tarkoin ja pyytää kuvat itse myyntikohteesta. Edulliselta vaikuttava peli voikin osoittautua kalliimmaksi kuin ensikatsomalta ja kaikkien kulujen jälkeen eurooppalaiseten kauppiaiden eurohinnat eivät kuulostakaan enää niin pahalta verrattuna halvan dollarin ostoksiin. Pelejä kannattaa myös etsiä eri maiden verkkohuutokaupoista ja foorumien ilmoituksista - myös Japanista. Yleisiä sivustoja.
Pachislo-pelejä myyviä tahoja:
Pachislo-peleihin liittyviä tarvikkeita ja lisälaitteita.
Muut kuin omat kuvat julkaistu seuraavien henkilöiden luvalla: |
 
Green Peas pachislo pelihalli Tokion Shinjukun kaupunginosassa. Kuva: Stefano Fulgoni.  
Pelihalli Tokiossa. Kuva: "Everjean".  
Pelihallin avajaistunnelmaa Takamatsussa, Shikokun saarella. Kuva: Satoshi Nagata.  
Oma Neo Magic Pulsar pelini. |