Juhan Pelisivut

Oma pajatso

Joskus vuonna 2002 alkoi kytemään halu hankkia flipperi kotiin viihdykkeeksi ja näpertelyprojektiksi. Sellainen sopiva löytyikin sattumalta, kun olin rakenelemassa itselleni suurta arcade-ohjainta arcade- ja flipperipelejä varten. Kävin nimittäin hakemassa paikalliselta operaattorilta osia ohjaimeeni, kun huomasin aiheeltaan sopivanlaisen flipperin operaattorin tiloissa. Sen hinta vain oli kovin suolainen. Asia tuli puheeksi joskus myöhemin uudestaan ja flipperi saapuikin kotiini, kun hintapyyntökin oli tippunut sopivammaksi. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt muutamien ongelmien takia ja flipperi lähti viikon kuluttua pois. Halu pelikoneeseen silti jäi.

Halusin jotain erilaista. Pajatso oli toinen intohimo flippereiden lisäksi ja ajattelin lyöväni kaksi kärpästä yhdellä iskulla suunnitellessani pachinko-tyyppistä peliä. Peli muistuttaisi hieman pajatsoa, mutta sitä pelattaisiin pienillä kuulilla. Ehkei pelin kannattaisi olla kuitenkaan niin räikeä, kuin japanilaiset mallit, ajattelin. Nikkarointikin olisi mukavaa. Idea jalostui edelleen, mutta tajusin, että en osaisi tehdä elektronisista osista kovinkaan kummosia. Vilkkuvaloja ja ehkä pistelaskurin. Pachinkon toiminnallisuudesta oltaisiin kaukana. Lisäksi sopivia, pieniä solenoideja oli vaikea saada inhimilliseen hintaan. Niitä olisin tarvinnut kuulien ja mahdollisen voitonmaksun toteuttamiseen. Pienet olisivat toimineet 12 voltilla, mutta niiden tehosta en ollut varma. Oliko mitään vaihtoehtoisia ratkaisuja? Katsellessani vanhoja kuvia pajatsoista tajusin, että voitonmaksut sun muut voisi hoitaa myös täysin mekaanisesti. Silloin se kuningasidea syntyi. Miksi kikkailisin hassujen kuulapelien kanssa, kun pajatsoista kuitenkin pidän. Voisin tehdä itselleni toimivan ja fiksun näköisen mekaanisen pajatson - vieläpä halvemmalla kuin mitä sen ostaisi jostain. Vanhan markan pajatson olin nimittäin nähnyt olevan myynnissä 5000 euron hintaan. Niihin tulee jo antiikklilisä harvinaisuudesta puhumattakaan. Tosin Norjasta olisi saanut varmaan halvemmalla. Omaksi budjetiksi ajattelin muutamaa sataa euroa erittäin pitkällä aikavälillä - ei kirpaisisi opiskelijan lompakkoa niin pahasti kuin kertaostos... Osia hankittaisiin silloin, kun rahaa löytyy.

Idean kehittely alkoi hitaanlaisesti ja kesti keväästä 2003 kevääseen 2004. Laiskuuttahan tuo, mutta toisaalta myös hyvä. Jos olisin ryhtynyt toteuttamaan alkuperäistä mallia, niin tänään itkisin sen surkeutta. Muutamissa toteutukseen liittyvissä ongelmissa ratkaisu selvisi, kun otti välillä hieman etäisyyttä suttupapereihin.

Netin antia tutkiessa huomasin, että muutamia muitakin omatekoisia pajatsoja oli tekeillä tai jo tehty. Petri Jokisen pajatsoprojekti osui ensimmäisenä silmään. Hän oli toteuttanut pajatsonsa sähköisenä. Toimiva mekanismi, mutta ei onnistuisi ainakaan minulta. Mekaaninen pajatso siis, mutta kuitenkin modernin näköinen sen siis pitäisi olla.

Suunnitteluvaihe takkuili. Valokuvista olisi ollut todella paljon apua vertailtaessa erilaisten mekanismien toimivuutta. Netistä löytyneet kuvat eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi tarkkoja tai sopivasta kulmasta, jotta niistä olisi ollut apua. Siispä kirjastoon. Sieltä löytyikin muutamia Raha-automaattiyhdistyksen julkaisuja ja se tärkeimmäksi innoittajaksi osoittautunut Pajatso ja kansanterveys vuodelta 1988. Kirjassa oli onneksi kuvitusta paljon ja mekaanisia pajatsoja, joita en edes tiennyt olevan.

Loppujen lopuksi kirjan kuvista ei ollut kauheasti iloa suunnittelun kannalta. Vain muutama suuri linjanveto tuli päätettyä kuvien tutkimisen jälkeen. Toiminnallisesti pajatson olisi oltava vanhan markan pajatson kaltainen. Voittokolikot pelilevyn taakse laukaisemaan voitonmaksumekanismi ja osumattomat kolikot normaaliin tapaan eteen houkuttelemaan pelaajaa. Mitään pelilevyn takaisia voitonmaksuputkia tai vastaavia en jaksaisi alkaa rakentamaan. Jossain vaiheessa RAY:n pajatsokirjaa piti lainata uudelleen, mutta kirjastossa sanottiin, että se oli varastettu ja he etsivät divareista korvaavaa, koska RAY ei enää toimittaisi sellaista. Lähdin itsekin metsästämään kirjaa paikallisista divareista ja sattumalta sellainen lojuikin aivan pinon päälimmäisenä eräässä divarissa. Sain tingittyä hinnan 9 euroon ja se ei loppujen lopuksi tuntunut pahalta, koska kirja oli mainio kurkistus RAY:n historiaan ja toimintaan. Lisäksi se oli paljon paremmassa kunnossa kuin kirjaston muoviin kääritty möhkö - lähes uudenkarhea. Lopuksi tajusin häiritä ihan oikeita, vanhoja pajatsoja omistavia henkilöitä. Suomen peliautomaattihistoriallisen seuran jäsenillä näytti olevan ulkomailta tuotuja, RAY:n valmistamia pajatsoja. Heillä oli myös tarkkoja valokuvia vanhoista mekaanisista pajatsoista ajalta ennen RAY:ta. Sain heiltä paljon hyödyllistä informaatiota ja taustatietoa.

Aluksi hankin muutamia pieniä ruuviosia ja kytkimiä malliksi mittoja varten ja selvitin erilaisten materiaalien työstömahdollisuuksia kotiseudullani. Koska halusin pelistä siistin ja "olohuonekelpoisen", jotkut osat oli teetettävä eri firmoissa. Työkalujen ja kunnollisen työtilan puute vaikutti myös. Minulla oli jo mukavia kokemuksia pleksimuovien cnc-työstämisestä arcadeohjaimeeni, joten ajattelin teettää kaikki levymäiset metalli-, ja muovisat samalla tavalla mittojen mukaan.

Puuosat hankin samasta firmasta kuin olin arcadeohjaimeni runkolevyt. Paikallinen vaneriliike, jossa sahattiin palat millilleen oikean kokoisiksi. Yllätyksekseni vanha omistaja oli jäänyt eläkkeelle ja nuorempi mies ottanut ohjat. Hänen veloituksensa sahauksesta oli korkeampi kuin olin etukäteen olettanut ja tilausta tehdessä oltiin arvioitu. Hieman harmitti, mutta myöhemmin selvisi, että muissa liikkeissä olisi maksanut vieläkin enemmän. Onneksi suosin paikallista pienyrittäjää. Hyvät palat ne olivat ja vieläpä kotiinkuljetus kaupan päälle. Samaan aikaan tyttöystäväni oli päässyt töihin rautakauppaan ja hän sai sieltä tavaraa henkilökuntahintaan. Maaleja, työkaluja ja metallilistoja tuli ostettua paljon edullisesti. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi.

Tässä vaiheessa tutustuin Mikko Laatikaisen pajatsoprojektiin. Hänen omatekoinen pajatsonsa toimii nykyaikaisten mallien tapaan elektronisesti ja voitot jaetaan mm. hedelmäpeleistä tutulla hopperilla. Se mahdollistaa todella suurtenkin voittojen maksamisen. Mikon ahkera uurastus pajatsonsa parissa kieltämättä loi uskoa myös omaan yritykseeni.

Aloitin varsinaiset työt. Puuosat oli toimitettu ja päätin ryhtyä töihin. Alun perin oli tarkoitus viilailla metalliosia ja rakentaa niihin sopiva runko ympärille, mutta näin päin tehtynä työ alkoi tuntua loogisemmalta. Metalliosien suunnitelmathan eivät olleet edes vielä tässä vaiheessa valmiit. Valmiiksi sahattujen vanerilevyjen liimaus yhteen sujui suuremmitta ongelmitta. Pitkävartisen puristimen avulla liimauksista olisi voinut saada kestävämmät, mutta ruuvien avulla vahvistettuina ne varmasti kestäisivät. Ruuvien kolot jäivät pakkelin alle ja pohjamaalaus alkoi. Helpointa oli levittää pohjamaali ohuina kerroksina teräslastalla. Kokeilin aluksi muovilastaa, mutta siihen kuluvat kolot saivat aikaan ikäviä viiruja maalipintaan. Pohjamaalauksen kuivuttua hioin sen hyvin ja yllätyin, miten sileän, mutta kuitenkin maalauksen pohjaksi mattapintaisen pinnan sain aikaan.

Varsinaisen maalauksen kanssa alkoivat ongelmat. Ostamani sähköruisku ja vesiohenteinen kalustemaali eivät suostuneet sellaiseen yhteistyöhön, kuin olin toivonut. Taustalevyt kuitenkin maalasin ruiskulla. Loput, näkyviin jäävät pinnat maalasin spraymaaleilla ja viimeistelin maalipinnan lakkaamalla kirkaslakalla. Maalaus sujui täydellisesti, mutta lakan kanssa oli ongelmia. Pinta jäi osin laikukkaaksi ja sitä piti parantaa maalipinnan parannusaineella. Näitä aineita on monia erilaisia ja eri tavalla hiovia. Useimmat on tarkoitettu vastamaalatuille tai korjausmaalatuille automaalipinnoille, kuten Bilteman perinteinen ja suosittu Rubbing. Toinen suuri tuoteryhmä ovat veneiden lakka- ja lasikuitupintojen viimeistelyyn tarkoitetut voidemaiset aineet. Näissä on kevyesti hiovia ainesosia. Esimerkkinä 3M:n Marine -tuoteperhe. Myös flipperiharrastajien suosimat Novus Plastic Polish -tuotteet ovat varmasti sopivia. Minulla oli vanhastaan näitä kaikkia, joten homma oli kokeilua vailla. Sain kuitenkin viime hetkellä peruutuspaikan pieneen leikkaukseen, joten pieni sairaalareissu siirsi kokeilua.

Projektipäiväkirja

10.07.2004

Varhainen luonnos, joka on väritetty jälkikäteen. Halusin tutkia vaihtoehtoa, jossa käyttäisin tummennettua lasia, joka olisi osin taustamaalattu mustalla. Kun pelikentän valaistus olisi pois päältä, pajatso näyttäisi monoliittimaiselta tummalta kappaleelta (eräästä suosikkielokuvastakohan tämäkin idea sai alkunsa..). Kun valot kytkettäisiin, pelikenttäkin näkyisi.

Laseja reunustaisivat metallilistat ja sivut olisivat maalattu harmaiksi. Harmaata maalia ostin, joten se on ainakin jo päätetty.

Luonnoksessa ei näy kolikkoaukkoa eikä lyöntilaitetta. Pelikenttä on tässä vielä puutteellinen, koska ressuporttien mekanismia ei näy. Myös aukot kentässä, johon ylimääräiset hävityt kolikot poistuvat, puuttuvat.

Taustamaalauksessa oleva aukko näyttää vielä jotenkin kovalta. Ehkä toteutan aukon vain suorakaiteen muotoisena. Kaarevia muotoja taas on todella vaikea taustamaalata, joten teippaustakin voisi harkita. Se tosin maksaa varmaan maltaita.

10.07.2004

Tässä on alustava suunnitelma lyöntilaitteeksi. Kolikkojen syöttäminen siis eroaa totutusta. Normaali tapa olisi ollut vaikea toteuttaa, koska valaistus tukkii reittejä pelin yläosassa.

Lyöntilaite on hieman yksinkertaisempi kuin oikeissa pajatsoissa. Siitä puuttuvat ilkivaltaa ja väärinkäyttöä estävät osat. Ne mm. estävät pelikentän ronkkimisen lyöntilaitteen reiän kautta, mikäli lyöntirengas irtoaa. Toivottavasti yksinkertaisempi toteutus parantaa tuntumaa kolikkoon.

Lyontivartta on myös yritetty muotoilla siten, että lyönti vaikuttaisi mahdollisimman vähän lyöntivuoroa odottaviin kolikoihin. Voimaa ei siis menisi hukkaan. Lyöntivarsi on myös muotoiltu ontoksi, koska se on tarkoitus tehdä teräksestä. Täytyy kuitenkin tilata myös kokonainen osa varmuuden vuoksi. Kolikon kulman ja kohdistuksen säätö on myös monipuolisempi, koska joudun kuitenkin yritys-erehdys -menetelmällä kokeilemaan sen sopivimman kulman ja kohdan. Pajatsostanihan tulee pari porttia pienempi kuin yleensä.

Kuvasta puuttuvat vielä ruuvien sun muiden kiinnitystarpeiden kolot yms.

12.07.2004

Tässä kuvassa on jo puuosien liimaukset tehty. Muutama lyhyt pätkä on tässä vaiheessa liimaamatta. Liimauksia on vielä vahvistettu puuruuvein, koska minulla ei ollut tarpeeksi pitkää puristinta, joten liimausten kestävyys olisi jäänyt arvailujen varaan. Muutenkin pajatsossani on materiaalipaksuudet sun muut hieman yläkanttiin, koska käytän alumiiniosien sijaan painavampia (joskin ohuempia) teräsosia. Painavaa lasia tulee muuallekin kuin pelikentän eteen. Liimauksia hankaloitti oma tunarointi. Olin unohtanut joitakin levyosia avoimen ikkunan alle ja yön jälkeen ne olivat turvonneet puoli milliä. Se riitti millilleen sahatuille osille. Piti odotella hieman, että sain viimeisetkin levyosat liimattua niille varattuihin koloihin. Kuvassa ollaan sovittelemassa taustalevyjä paikalleen.

27.07.2004

Lomareissun takia osien rakentelussa oli pieni tauko, mutta tässä puukehikko valmiina. Näkyvät pinnat on hiottu niin sileiksi kuin hiomakoneella pystyy. Aika paljon sileän ja siistin vanerinkin pinta parani, kun kärsivällisesti hioi eri karkeuksilla. Koska käytin sanomalehteä liimaroiskeiden suojana, paperia on tarttunut joihinkin kohtiin. Ne jäävät kuitenkin lasien ja metalliosien taakse piiloon, joten otin pois, mitä hiomakoneella sai. Seuraavaksi voi ryhtyä pohjamaalaamaan näkyviä pintoja. Sisäosat jätän maalaamatta, jos pohjamaalia ei riitä.

28.07.2004

Taustalevyt pohjamaalattuina ja hiottuina peilisileiksi. Levyt jäävät piiloon, mutta harjoittelen niiden avulla pohjamaalausta ja lopullista ruiskumaalausta. Maaleina käytän Tikkurilan Helmi kalustemaaleja, jotka ovat vesiohenteisia. Eivät käryä, ohentaminen on helppoa ja jälkien siivous vaivattomampaa. Täytyisi vain keksiä sopiva paikka ruiskumaalaamiselle. Ruiskuna on halpa, mutta jämäkän tuntuinen sähköruisku. Joidenkin mielestä pitää olla kunnon myrkkymaalit ja paineruisku, mutta minulle riittävät nämä.

06.08.2004

Puukehikko on nyt pohjamaalattu kokonaan valkoiseksi. Maalasin myös sisäosat, vaikka ne jäävätkin piiloon. Olin sotkenut liiman kanssa niin paljon, että oli hyvä maalata sotkut piiloon sisältäkin. Maalia jäi vielä ylikin. Käyttämäni pohjamaali oli hyvin kuivuvaa ja helposti hiottavaa. Yritin levittää maalia aluksi kumilastalla, mutta lasta oli pian koloja täynnä ja maalipintaan tuli uria. Käytin sitten pensseliä, jonka jäljen tasoitin leveällä ja taipuisalla teräslastalla. Sileää jälkeä tekevä vaahtokumipensseli olisi ollut varmaan paikallaan, mutta teräslastalla homma hoitui ihan mallikkaasti. Maalikerroksista tuli vain erittäin ohuita ja niitä tarvitsi maalata useita. Valkoinen on hyvä sävy pohjamaaliksi, mutta täysin ongelmaton se ei ole. Mattavalkoisesta pinnasta on nimittäin todella vaikea erottaa aurinkoisena päivänä epätasaisuuksia. Monta kertaa hiottu pinta meni uusiksi, kun kaikenmaailman pieniä uria löytyi aina sieltä täältä.

Projekti on ollut noin viikon tauolla, koska kaikki aika on mennyt loppujen muuttolaatikoiden purkamiseen ja siivoamiseen. Sukulaiset tulevat katsomaan huomenna uutta asuntoa ja kämpän täytyy olla silloin tiptop...

22.08.2004

Viimein pääsin varsinaisen maalaamisen pariin. Taustalevyihin tuli kokeiltua sähköruiskun erilaisia suuttimia ja maalin viskositeetteja. Aika metsään kokeilut menivät. Maalaamien muistutti enemmänkin ruiskuttamista kuin sumuttamista. Onneksi maali oli sentään ohutta, kun taustalevyyn kokeilin. Sain vaakapinnalle ruiskutettua paksun, mutta suhteellisen tasaisen maalipinnan, joka kuivui kiiltäväksi. En ollut pohjamaalannut ja hionut levyjä kovin hyvin, joten siihen nähden ihan hyvää jälkeä tuli. Runkoa varten pitää saada sähköruiskusta tarpeeksi hyvää sumua. Muutoin kaikki nähty vaiva menee hukkaan. Harmi, että kokeilut esim. pahvinpalalle pitää tehdä kalliilla maalilla. Tein parvekkeelle maalauspressuista "teltan" suojaksi.

23.08.2004

Taustalevyt ovat kuivuneet pölykuiviksi, mutta vielä menee pari päivää, että maalipinta on iskunkestävää. Tänään olisi tarkoitus testata lisää ruiskua ja jos löydän sopivan ohennussuhteen ja suuttimen, niin harsotan toisen puolen rungosta. Maalaustelttaa täytyy hieman suurentaa, että runko mahtuisi sisälle koskematta muoveihin. Tuuli riepottelee parvekelasituksista huolimatta muoveja ja ei olisi kiva, jos aamulla löytyisi märkään maaliin liimautunut muovinriekale muutoin siististä maalipinnasta.

25.08.2004

Ilman ongelmia maalaus ei sitten tästä eteenpäin sujunutkaan. Sähköruisku ei suostunut jostain syystä sumuttamaan ohjeiden mukaista viskositeettia olevaa maalia. Ohennettu maali levisi nätisti sumuna, mutta alkoi maalattavalla pinnalla jähmettyä rumiksi läikiksi. Vesiohenteinen kalustemaali ei ilmeisesti sovi sähköruiskulle. Ehkä ruiskun kuva maalipurkissa tarkoitti vain paineruiskuja. Maali alkoi olla lopussa ja piti tehdä päätös ostaa lisää samaa tavaraa tai yrittää jotain muuta. Päädyin Bilteman spraymaaleihin...

27.08.2004

Bilteman spraymaalit... tulikohan tehtyä toinen huono päätös, kun olen näin saita? Olen kuullut vain pelkkää huonoa kyseisistä maaleista ja arcadeohjainta tehdessä kirosin heidän halpasprayt sinne, minne valo ei paista. Tiesin kotimaista valmistetta olevat Mastonin spraymaalit laadukkaiksi ja silti tavarataloissa ja vastaavissa edullisesti hinnoitelluiksi. Soitto Mastonille kuitenkin varmisti sen, ettei haluamaani sävyä löydy kuin minulle liian kalliista Car Color -sarjasta. Lisäksi erään kettiön hyllyn rakennusprojektissa totesin Mastonin hehkuttaman Fan-Spray -suuttimen sudeksi. Tai sitten vain en osannut sumuttaa sillä oikein.

Marssin siis Biltemaan ja mukaan tarttui autopuolelta neljä 400ml:n purkkia metallinhohtoista, grafiitin harmaata automaalia ja saman verran kirkaslakkaa. Kokeilin kotona sprayta taustalevyyn pienelle alueelle ja totesin autopuolen maalin olevan ihan mainiota. Suuttimetkin olivat tukevia ja sumuttivat tasaisesti - toisin kuin Bilteman aikaisempi harrastemaalituttavuus. Lisäksi maalin sanottiin kuivuvan vuorokaudessa. Ei tarvinnut odottaa viikkoa harrastemaalien tapaan. Ehkäpä autopuolen spraymaaleissa on kovemmat myrkyt. Kokeilin myös kirkaslakkaa päälle ja kaiken kuivuttuaseuraavana päivänä hioin pintaa maalinparannusaineella. Vahauksen jälkeen olin vakuuttunut, että aineita uskaltaa kokeilla pohjamaalattuun ja vaivalla hiottuun pajatson runkoon. Sen verran kovaa ja kiiltävää jälkeä syntyi. Viereen jättämäni vesiohenteinen kalustemaali näytti onnettomalta spraypintaan verrattuna. Ehkä Biltemalla ollaan kuunneltu palautetta ja parannettu viimeisen parin vuoden aikana spraytuotteita tai vaihdettu reippaasti valmistajaa. Niitä on kuitenkin heillä aika monta hyllymetriä ja osasto myy varmasti paljon.

29.08.2004

Valmistelin maalauspaikan hyvin ja vaihdoin hengityssuojaimet uusiin, hieman parempaa suojausluokkaa oleviin. Tähän aluksi todettakoon, että ainakaan FFP2S luokan suojain ei ollut vielä täysin riittävä. Suojainta ei saanut täysin tiiviiksi. Onneksi parvekelasit avaamaalla höyryt sai tuuletettua tehokkaasti. Suosittelen tällaiseen hommaan esimerkiksi 3M 4000 - sarjan puolimaskeja tai 6000 sarjan järeämpiä maskeja tai vastaavia joltain toiselta valmistajalta.

Maalaus sujui ongelmitta ja yhtäjaksoisesti, koska toinen puoli kuivahti aina kun maalasin toista puolta. Päällelakkauksen tein vielä nahkean maalipinnan päälle ja se sujui aluksi ongelmitta. Kolmas lakkapurkki oli kuitenkin omituinen, lakkahippusia kuivui suuttimeen ja niitä lensi ajoittain maalipintaan. Pinseteillä sain varovasti ne pois. Onneksi jäljellä oli vielä yksi moitteeton pullo, jolla sai pinnan korjattua sileäksi. Lakkakerros jäi suunniteltua ohuemmaksi, mutta pääsasia on, että maalipinta on eheä. Kerralla maalaamisessa oli haittapuolensa. Osa maalipölystä pölysi vaakapinnoille, jotka olivat onneksi jo pölykuivat. Riskipeliä kuitenkin. Kärsivällisemmin tältäkin olisi vältytty ja mitä jos vaakapinnat eivät olisi olleet jo kuivuneet...

29.08.2004

Maalipinta on kuivunut viikon päivät ja viimeistelyä vailla. Ajattelin kokeilla hieman laikukkaaseen pintaan Bilteman Rubbingia, 3M Marine Finesse-It II:sta ja Novus Plastic Polish 1:stä ja 2:sta. Myös digitaalikameran ostaminen on alkanut tuntua järkevältä, koska kameran lainaaminen on hankalaa ja vanha apparaatti on ikivanha pokkari ilman zoomia. Viimeistelemään pääsen parin päivän kuluttua.

03.09.2005

Vuosi kulunut eikä mitään ole rungolle tapahtunut minun puolesta. Kosteus taasen on tehnyt sen, että puu on elänyt ja muutamat vahvistukseksi ruuvatut ruuvit ovat puskeneet maalipinnasta läpi. Ilman ruuveja olisin selvinnyt aivan hyvin ja sisäpuolelle ostin metallisia kulmavahvikkeitakin. Kyllä nyt sapettaa! Nyt on hakusessa sopivaa laminaattia, jonka voisin liimata pintaan pienen hionnan ja ruuvien poiston jälkeen. Tulisi varmaan halvemmaksikin kuin maalata uudelleen. Mistään ei vain tunnu löytyvän saman väristä laminaattia (joka on sama kuin olohuoneen kalusteissa muutenkin). Yksi maahantuoja jo löytyi, mutta tuota väriä ei tuoda enää Suomeen. Laminaatteja on hieman eripaksuisia. Jotkut näyttävät olevan jopa 4 mm paksuja. Tämä on huono juttu, sillä laminaatin paksuus vaikuttaa teräslistojen sijoitukseen, joka vaikuttaa lasien kokoon. Lasien koko ja sijoittelu taas vaikuttaa metalliosiin ja en voi tilata niitä vielä. Pikkuosia olen hankkinut ja pelitaulun toteutuskin on suunnitelmissa muuttunut. Samoin myös taustavalaistut portit ja niiden jousitus. Porteista tulee näillä näkymin samanlaiset kuin Komeettajassossa.