Pelihallien järjestelmät ja pelihallilaskurien, eli Battle Counterien asennus omiin peleihin.
AlkusanatHalusin hieman autenttista pelihallitunnelmaa myös kotiinkin, joten ostin Japanista pachinkopeleihini Battle Counterit eli peleihin ja pelihallijärjestelmään liitettävät laskurilaitteet, jotka näyttävät mm. pelistatistiikkaa, animaatioita ja lisäävät värivaloefektejä, jotka vaihtuvat pelien tapahtumien mukaan. Kerron hieman pidemmän kaavan mukaan aiheesta tässä artikkelissa. TaitopeliKuten pajatsot, pachinkotkin ovat taitopelejä, joissa sattumalla on myös osansa lopputulokseen. Pachinkot pelikenttineen ovat myös mekaanisesti yksilöitä - pajatsossakin esimerkiksi löysä portti antaa. Pachinkossa pelikentän naulojen asennoilla on erittäin paljon merkitystä pelin antosuhteeseen - erityisesti voittotaskujen yllä. Kuula voi kuolettua tai vaihtaa suuntaa naulan taipumisesta ja kimmoisuudesta riippuen. Lasin ja pelikentän pinnan välissä on yleensä 18 mm väli ja kuulan ollessa vain 11 mm halkaisijaltaan, on tilaa myös syvyyssuuntaiselle liikkeelle. Pelikentän pystykulmakin vielä vaikuttaa omalla tavallaan. Naulojen kimmoisuudessa voi olla eroja ja Naulat myös vääntyvät pikkuhiljaa johonkin suuntaan - joskus pelaajalle edullisestikin. Kuitenkin melko pian pelihallin huoltomies käy vasaroimassa naulat toiseen asentoon. Pachinkohallien huoltohenkilökunnassa on koulutettu naulamestari (Kugishi) tätä toimenpidettä varten. Hän käyttää pienen vasaran lisäksi erilaisia erikoistyökaluja ja mittoja naulojen asennon määrittelyyn. Ero helpon ja vaikean automaatin välillä voi olla millin kymmenyksistä kiinni eikä tätä välttämättä huomaa edes päivän pelaamisella. Löysän pelin löytäminen voi kuitenkin parhaimmillaan pelastaa ammattipelaajan (pachipuro/pachipro) kuukauden. Nykyään pachinkoa pelaamalla voi netota jopa 300 000 jeniä eli noin 2500 euroa päivässä. Peliammattilaiset jonottavatkin aamusta alkaen pelihallin ovella, jotta pääsisivät samalle löysälle automaatille. Toisaalta edellisen päivän suosikki voikin periä naulamestarin jippojen ansiosta omansa takaisin ennen kuin tilanteen ehtii edes tajuta - ellei sitten ole jäänyt ulos iltamyöhään tarkkailemaan pelihallin huoltotoimia. Se yks peli siellä nurkassa on aikas löysä...Entisaikoina naulojen merkitys korostui entisestään, koska elektronisia arvontoja ei peleissä ollut. Suuntaus on ollut yhä vähemmän nauloja sisältäviin automaatteihin ammattipelaajille kohdennettuja malleja lukuun ottamatta, mutta edelleen naulat ovat vähintäänkin voittotaskun tiellä. Alusta pitäen tieto anteliaista yksilöistä on ollut myös kauppatavaraa. Pelaamisen sivuun on syntynyt bisnes, jossa kaupataan pelioppaita, strategioita eri malleille, tietoa anteliaista yksilöistä eri halleissa ja jopa erilaisia huijauskeinoja ja välineitä. Alussa tieto kulki sivukujilla, mutta kirjallinen materiaali tuli pian kuvioihin mukaan. Myöhemmin syntyi asialle omistettuja aikakauslehtiä, puhelinpalveluja, televisiokanavia ja nykyään löysistä peleistä saa tietoa maksullisista internet-palveluista ja äkilliset muutokset oman asuinpaikan lähellä voi tilata suoraan kännykkään. Erilaisia katalogeja, listoja, keskustelupalstoja on netissä enemmän kuin ehtii lukea ja joissakin kioskeissa on jopa maksullisia tietopäätteitä käytettävissä, jotka kertovat päivän tilanteen. Televisiokanavia on muutama ja lehtiäkin ilmestyy parisenkymmentä. Pelien sivuun syntynyt vinkkibisnes ei varmaankaan erityisemmin miellytä pelihalliketjuja. Pelihallit eivät voi säädellä pelejään elektronisesti eivätkä saa muuttaa naulojen asentoja kesken päivän. Pelihallit kuitenkin seuraavat yksittäisten automaattiensa antosuhdetta suht säännöllisesti tietokonejärjestelmien avulla, joten kissa ja hiiri -leikki kuvaa hyvin vallitsevaa tilannetta. Pelihallit voivat joskus kuitenkin tarkoituksella säätää joitakin pelejä erityisen helpoiksi houkuttelemaan lisää pelaajia ja seuraavina päivinä ne vaihtuvat takaisin tiukoiksi. Nyrkkisääntöinä pelirivien päissä on todennäköisimmin anteliaita automaatteja, jotta voitollisten pelaajien kuula-astiapinot näkyvät pelihallin ulkopuolelle ja houkuttelevat ihmisiä pelaamaan. Samoin avajaispäivinä pelit ovet yleensä järjestään melko löysiä - toisin sanoen tehdasasetuksilla. Avajaispäivän tai viikon tappio otetaan kyllä perustamiskulujen lisäksi pian takaisin pelaajilta. PelihallijärjestelmistäEnnen pelien yllä saattoi olla samantapaisia valolaitteita kuin esimerkiksi Las Vegasissa hedelmäpelien päällä. Nämä ajoittuvat suunnilleen 80-luvun alkupuolelle eli aikaan, jolloin deji-pachit, eli digitaalipachinkot alkoivat voimakkaasti yleistyä. Voiton sattuessa valomasto tai vastaava vilkkui, joten voitto näkyi varmasti kaikille pelin pitämän metelin saattelemana. Tämä varmasti innosti muitakin pelaamaan enemmän ja merkitsi henkilökunnalle, että kyseinen pelaaja saattaa tarvita apua voittokuulien kanssa. Tällaiset valomastot ovat osin tulleet takaisinkin pelihalleihin, mutta värikkäinä led-valolaitteina. 50-luvulla pelirivistöjen takana oli tila, jossa työntekijät täyttivät pelien tyhjeneviä "hoppereita" käsin. Kehityksen myötä tämä työ voitiin tehdä viereisestä huoneesta käsin syöttöputkien avulla. Jokaisen pelin hopperille oli vedetty oma syöttöputkensa ja henkilökunnan tiloissa syttyi valo annostelureiän kohdalla, johon täydennystä tarvittiin. Valokytkin oli pelin hopperissa. 60-luvulta lähtien tämä järjestelmä automatisoitui pikkuhiljaa ja pelien muuttuessa entistä elektronisemmiksi niiden toimintaa saattoi seurata monipuolisemmin. 70-luvun lopulla oli jo joitakin kuulia kierrättäviä pelihallijärjestelmiä, joihin oli yhdistetty automaattista tilastointia. Elettiinhän Japanissa, jossa elektroniikan tuotanto sekä kehitys tuolloin suorastaan räjähti ja pelialallakaan ei rahasta ollut puutetta. Jo 80-luvun puolivälistä henkilökunta näki päätteeltä jokaisen pelin tilanteen ja tilastot saattoi tulostaa tarvittaessa halutulta aikaväliltä. Melko pian tämän jälkeen pelihallit halusivat tarjota ammattipelaajillekin tilastotietoa. Battle Counter?Pelien päälle alkoi siis ilmestymään laskurilaitteita (dekauntaa), joita himopelaajat välillä näpräilivät tarkkana pelaamisen ja tupakoinnin lomassa. Laskurilaitteiden avulla tapahtuva yksinkertaistetun tilastotiedon tarjonta oli varmaankin aluksi jonkinlainen vastaisku ylempänä mainitulle vinkkibisnekselle ja osin myös kilpailuvaltti verrattuna halleihin, joissa laskureita ei vielä ollut. Laskurilaite näyttää pelin käynnistettyjen kierrosten määrän (start), bonuskierrosten määrän (o-atari) sekä fever -tilat joissa automaatti on jatkuvasti virittyneessä tilassa (kakuhen). Loistava apu pelaajille, mutta asiassa on kuitenkin jippo: Laskurit eivät koskaan näytä automaatin sisään pelattujen kuulien määrää eikä voitettujen kuulien kokonaismäärää. Tämä tieto on vain pelihallilla. Vain keskiportin osumat lasketaan ja esimerkiksi pienemmät voitot jätetään huomiotta. Ammattipelaajat kuitenkin seuraavat pelikassaansa ja moni pitää pientä digitaalista käsilaskuria toisessa kädessään, johon eri nappien painalluksilla vaivihkaa koodataan tapahtumat ylös. Laskurilaitteen englanninkielinen nimitys, Battle Counter lienee huono käännös, mutta sillä nimellä se tunnetaan länsimaisten harrastajien keskuudessa. Yksinkertaisin laskuri näyttää vain digitaalisin numeroin yllä mainittujen pelitapahtumien määrän. Napista painamalla voi laskurin nollata ja toisesta kutsua henkilökunnan paikalle. Näin simppeleitä malleja ei yleensä enää tapaa missään vaan laskuri vähintäänkin kertoo numeroiden lisäksi pienin symbolein ja värillisin valopalkein pelitapahtumien määrän ja laadun edelliseen aikaväliin verrattuna (esim. 10 minuuttia). Tekniikka on mennyt eteenpäin ja yleinen minimi on nykyään, että laskuri lisäksi muistaa vähintään kolmen viime päivän tilastot ja usein kuuden tai kymmenenkin päivän tapahtumat. Parhaimmillaan rekisteröityneet kanta-asiakkaat voivat tarkistaa nämä automaattikohtaiset tilastot netistä ennen hallille saapumista. Menneen ajan tilastotiedothan eivät käytännössä vaikuta tulevaan pelisessioon mitenkään, koska voitollisuus riippuu niin taidoista kuin sattumasta ja naulamestarin kieroutuneisuudesta. Eniten laskurista on hyötyä himopelaajille pitkien pelisessioiden aikana ja varsinkin, Jos pystyy joka päivä pelaamaan samalla automaatilla. Uusissa laskurimalleissa on näyttö, johon piirtyy graafinen kuvaaja pelihistoriasta. Hienoimmissa malleissa on jo korkearesoluutioinen värinäyttö, jolla näytetään kuvaajien lisäksi ajoittain mainoksia ja pelihallin tietoiskuja. Myös karkeammat led-näytöt näyttävät viestejä ja elävöittävät pelitapahtumia pienillä animaatioilla - ihan kuin pelin välkkymisessä ei olisi jo tarpeeksi! Laskurilaitteen kutsunapin avulla voi kutsua tarvittaessa henkilökunnan paikalle. Kutsun ollessa päällä laskurin valot vilkkuvat merkiksi ja kutsu näkyy myös henkilökunnan päätteellä. Lisäksi yleensä käytävien päissä olevat valomastot syttyvät ohjastamaan henkilökuntaa oikealle käytävälle. Henkilökunnan tehtävä on toimittaa lisää kuula-astioita pelaajalle, laskea täydet astiat valmiiksi, auttaa ongelmatilanteissa, merkitä automaatti varatuksi esimerkiksi vessatauon ajaksi sekä joskus myös tarjoilla virvokkeita. Pelisession loputtua professionaali pelaaja myös kutsuu henkilökunnan paikalle laskemaan voittokuulat. Ruksii etusormensa lopetuksen merkiksi, jolloin henkilökunta lastaa useita kiloja painavat kuula-astiat kärryyn ja vie ne laskettavaksi laskurille. Lopuksi pelaaja saa vain samana päivänä voimassa olevan kuitin kumarrusten ja onnentoivotusten kera. Pelihallissa asiakas on kuningas ja palvelu pelaa. Usein myös valomastojen virkaa nykyään toimittavat laskurilaitteet ovat tavallisesti varustettu värikkäin valoin, jotka välkkyvät eri tavoin pelin tapahtumien mukaan. Monissa pelihalleissa laskurit on ketjutettu myös siten, että koko pelirivistön laskurit välkkyvät kohti peliä, joka sillä hetkellä on bonustilassa. Näin koko käytävä huomaa varmasti, kenellä on onni myötä ja päät kääntyvät. TekniikkaaLaskureita on pachinkoille ja pachislo -hedelmäpeleille. Jotkin japanilaiset hedelmäpelit näyttävät tilastot näytöllään (miksei tämä ominaisuus ole käytössä pachinkoissa...), mutta laskuri tuo silti kivan lisän pelin ylle. Jotkin laskurimallit sopivat molemmille pelityypeille ja valinta hoidetaan laskurin asetuksin kaukosäätimellä tai dippikytkimin. Osa on tarkoitettu vain yhdelle pelityypille. Kotikäyttöön ostettaessa huomioitavaa on, ettei tämä näy yleensä laskurista päälle päin. Usein uuden laskurin mukana tulee kaukosäädin, jolla asetuksia, kuten graafisen kuvaajan aikaväliä voi muuttaa, mutta ohjeet ja kaukosäätimen merkinnät ovat tietenkin vain japaniksi. Kuulemma laskurin voi saada väärin asetuksin lähes käyttökelvottomaksi ja asetusten muuttaminen takaisin voi olla erittäin vaikeaa ellei laitteessa ole resetointinappia tai jos ei osaa lukea ohjekirjaa. Pelihalleista poistetuissa laskureissa ei tule mukana yleensä kaukosäädintä, mutta saman valmistajan kaukosäätimen voi ostaa myös erikseenkin. Ilman kaukosäädintäkin tulee toimeen, jos ei halua kikkailla turhia. Tällöin on tyytyminen oletusasetuksiin (kannattaa varmistaa myyjältä). Vanhat pelihallista peräisin olevat ennätykset tosin saattavat jäädä varmennettuun muistiin. Vuorokausitilastot tyhjenevät kyllä hiljalleen pelatessa. Laskuri on tekniikaltaan melko yksinkertainen laite. Se liitetään 24 voltin vaihtovirtalähteeseen. Vähävirtaiset, Led-näytöillä ja segmenttinumeroilla varustetut mallit voivat ottaa aivan hyvin virran samasta muuntajasta pelilaitteen kanssa, mutta lcd-värinäytölliset mallit ja tyhjiöfluoresenssinäytölliset mallit kuluttavat niin paljon virtaa, ettei pelilaitteen muuntaja todennäköisesti riitä molemmille samanaikaisesti. Tyhjiöfluoresenssinäyttö eli VFD -näyttö on toisaalta erittäin kirkas ja näyttävän näköinen pakkaus! Laskurin sisällä on tavallisimmin yksi piirilevy, jossa liittimet ja näyttöelementti tai elementit ovat kompaktissa paketissa. Muu on vain koreata muovia. Virran lisäksi tarvitaan signaalit pelilaitteelta, jotta laskurista olisi iloa. Kommunikointi pelin kanssa käy vain kolmella johtoparilla, jotka yleensä ovat värikoodattu tai merkitty (start/o-atari/kakuhen). Asian tekee kuitenkin hieman mutkikkaammaksi se, että jotkin peliautomaatit lähettävät optoeristettyjä heikkovirtapulsseja ja toiset taas 24 voltin signaaleja laskurille. Väärillä kytkennöillä saattaa laskuri kärvähtää ikävästi, kun 24 volttia pääsee piireille väärän liitännän kautta. Heikkovirtapulssit ovat yleisin tapa kommunikoida laskurin kanssa ja ne onneksi tunnistaa helposti peliautomaatin päässä liittimen lähellä olevista optoerottimista. Mikäli optoerottimia ei liitäntöjen lähistöllä näy, kannattaa seurata automaatin takana johtonippua liitäntäkortilta pelin piirilevylle. Joillakin valmistajilla optoerotinpaketti on pelin piirilevyllä. Tärkeintä on siis varmistaa moneen kertaan, kummat johdot yhdistää pelin ja laskurin välille. Joka valmistajalla on omat liitinmallinsa pachinkopuolella ja hedelmäpeleissä vielä toiset mokomat. Usein laskurilaitteessa on haaroitettuna liitinvaihtoehdot suurimmille pelivalmistajille. Sovitinpaloja johtoihin on onneksi saatavilla. Hätätapauksessa tekee omat sokeripalaviritykset tai juotokset. Peliautomaatin sisällä tai takana on yleensä yläkulmassa liitin tai liittimiä laskurille. Valitettavasti kytkentöjen merkinnät ovat japaniksi, joten pitää joko kokeilla kärsivällisesti oikeita liittimiä tai katsoa netistä apua, jotta oikeat signaalit löytävät laskurin sisäänmenot. Varoituksen sanana laskuriliittimien lähistöllä saattaa olla liittimet 12 ja 24 voltin valo-ohjauksille ja varoitussignaaleille. Näissä on yleensä volttimerkinnät. Onneksi laskuriliittimien merkinnät ovat peleistä riippumatta aika samoja. Kun tunnistaa muutaman tärkeimmän aiheeseen liittyvän kanji-merkin ja malttaa kysellä muilta harrastajilta, selviää pitkälle. Laskuri välittää signaalit läpi edelleen pelihallijärjestelmään ja järjestelmän tietokoneille. Yllä mainitun kolmen pelaajallekin välitetyn pelitapahtuman lisäksi peli toki välittää muutkin tilanteet järjestelmään. Oman automaatin liitäntöjä suomentaessa, selvisi, että jokaisen pelitaulun taskun osuma välittyy järjestelmään. Epäsuhtaisuudet osumissa varmasti siis näkyvät tilastoissa. Lisäksi peli ilmoittaa erilaiset kuulien maksamiseen, hopperiin, liitäntöihin ja vastaaviin liittyvät vikatilanteet järjestelmään mutta myös fyysiset tilat, kuten automaatin avaamisen, ylä- ja alaoven avaamisen, pelitaulun sekä lasin paikallaan olemisen. Modernit pelit myös tietävät kosketusanturilla, kääntääkö pelaajan käsi todella kahvaa ja hienoimmat osaavat havaita myös pelitaulun lähelle viedyt magneetit. Kaikkien hienouksien lisäksi tuli havaittua, että jonkinlaiselle standardille olisi alalla varmasti tarvetta. Kortinlukijalle on oma liitäntänsä, joka muistuttaa tietokoneiden vanhaa 25-napaista rinnakkaisliitäntää. Pääpiirilevylle menee jonkinlainen ohjelmointiliitäntä, joka muistuttaa toisessa pelissä RJ-45 verkkoliitintä ja toisessa RJ-9 puhelinliitintä. Ulostulevat ovatkin sitten mitä sattuu. Puutteitakin mielestäni on, sillä pelit eivät yleensä itse tiedä pelitaululle päätyneiden tai hävittyjen kuulien määrää. Järjestelmä toki saa vuokrattujen kuulien määrän kortinlukijoilta ja takaisin ostettujen kuulalaskureilta, mutta hävityt kuulat lasketaan milloin mitenkin poistoaukon lähistöllä. Optolla pelitaulussa ja vastaavalla poistoaukossa näidenkin tietojen välityksen saisi standardoitua. Luulisi, että helpointa olisi verkottaa pelit yhdellä johdolla (langattoman verkon ollessa ehkä liian riskialtis) eikä yhdistää hirveällä johtosekamelskalla ja liitinviidakolla. Nettiä tutkiessa selvisi, että kaikkein uusimmat pelit ja laskurit osaavat ilmoittaa jonkinlaisella tarkkuudella toteutuneen palautusprosentin myös pelaajalle. Ilmeisesti tämä palvelu on kytketty asiakaskorttijärjestelmään eli kanta-asiakkaat saavat halutessaan lisäinformaatiota. Omien laskurien hankintaNäin Battle Countereita pelihalleista otetuissa kuvissa ja videoilla, mutta en kiinnittänyt niihin huomiota ennen kuin ulkolaisilla keskustelufoorumeilla joku otti asian puheeksi. Selvisi, että jotkut harrastajat olivat ostaneet Japanista laskureita kotikäyttöön. Olipa joku hankkinut kortinlukijat ja valtavan kuulalaskurinkin. Kuvia Battle Countereista löytyi hieman ja muutama harrastusvideokin YouTubesta. Innostuin asiasta, koska pelit olivat muutenkin kotona jo pelihallimaisesti rivissä. Laskurit toisivat varmasti mukavan lisän pelaamiseen ja loisivat autenttista tunnelmaa. Vilkkuvia värivalojakaan ei koskaan voi olla liikaa. Japanissa on varmaankin satoja yrityksiä ja jobbareita, jotka myyvät poistettuja laitteita ja tarpeistoa pelihalleista. Aloin selaamaan tarjontaa ja kävin laskurivalmistajien kotisivuillakin. Käytettyjä myyvät yritykset eivät kuitenkaan tulleet kovin helposti vastaan ja laskureitakin olisi kai pitänyt ostaa enemmän kuin pari kappaletta. Käytettyjen mallien varastomäärät laskettiin näillä sadoissa. Japanilaisilla harrastajilla laitteistoa kuitenkin oli ja Japanilainen nettihuutokauppa osoittautuikin parhaaksi vaihtoehdoksi. Sieltä löytyi yksityinen myyjä, jolla oli laaja skaala erilaisia ja erihintaisia käytettyjä laskureita ja pelihallitarvikkeita. Lisähinnasta hän asensi sopivat sovittimetkin johtojen päähän. Lähetin hänelle kuvat pachinkojen laskuriliitäntäpaneeleista ja varmuuden vuoksi vielä mitat, mallinimet ja muut tiedot. Ostin pari samanlaista perusmallia, jotka olivat Yuefu Industriesin valmistamia Loo-King-G -malleja vuodelta 2001. Näitä oli käytettynä tarjolla useissa paikoissa. Lisäksi yhden Beat -nimisen laskurin tunnetulta Hikari Shinsei -valmistajalta. Malli on hieman fiinimpi ja kirjoitushetkellä vielä tuotannossa. Perusmallit kuitenkin osoittautuivat ominaisuuksiltaan lähes yhtä monipuolisiksi kuin tuplasti kalliimpi malli. Tosin hieman laitteen muotoilussa, näytön laadussa efekteissä, yms. jäätiin jälkeen. Hedelmäpelilleni en hankkinut laskuria, sillä pelissä on varsin monipuoliset tilastotiedot ja ennätyslistat pelin oman näytön kautta. Vakuutetun rahdin hinta oli suunnilleen sama kuin laskureiden arvo yhteensä eli suhteessa aika kova kustannus. Samassa lähetyksessä tuli kuitenkin myös muuta peliaiheista tavaraa ja lehtiä, joten rahtia on jälkikäteen vaikea arvioida. Vaikka Jeni onkin vielä edullinen kirjoitushetkellä, koviin kuljetuskustannuksiin ja tullissa perittävään arvonlisäveroon täytyy varautua. Tullissa myös tullivirkailija pohti, voiko sähkölaitteita päästää maahan, koska niissä ei ollut tietenkään CE -merkintää. Neuvottelupuhelu Turvatekniikan keskuksen virkailijan kanssa selvensi kuitenkin asiaa. Laitteet liitettäisiin peliin, jonka muuntaja on CE -merkitty ja ne tulivat yksityiskäyttöön. Olivat tavallaan varaosia. En myöskään harrastanut maahantuontia ansaitsemismielessä. Tullivirkailijaa taisi kuitenkin lopulta eniten kiinnostaa se, että hän saa laskutettua arvonlisäveron valtiolle eikä paketti jää lojumaan heille mihinkään. Laskurien asennusKun laskurit viimein saatiin kotiin, tuntui niissä oleva johtosekamelska lamauttavalta. Selvisi, että myyjä oli säilyttänyt kaikki mahdolliset johdot ja liitännät kiinni laskureissa. Myös pelihallijärjestelmään menevät, minulle ylimääräiset johdot. Johtoja oli oikeasti monta kymmentä sekavassa ja paksussa nipussa. Nähtävästi laskurit olisivat sopineet heittämällä joukkoon erilaisia pachinkoja ja hedelmäpelejä kaikista järjestelmistä puhumattakaan. Hyvää palvelua tavallaan, mutta kaikissa johdoissa oli merkinnät vain japaniksi kanji-merkein. Perusmallien piirilevyjen liitännöissä ei ollut kuin numerokoodit. Onneksi rauhallisesti karsimalla ja selvittelemällä erivärisiä johtoja oikeat johtoparit ja liittimet selvisivät. Batman-pachinkossa laskuri liitettiin yhdellä, selkeällä lattaliittimellä. Sankyo käyttää peleissään kolmea pienoisliitintä, mutta kytkentäpaneeli automaatin takana oli varsin kattava sisältäen muutakin koneen sielunelämää. Oikeat liittimet selvisivät netin avulla ja kärsivällisesti suomentamalla. Sanyossa taas on kaiuttimista tutut jousikuormaliittimet, joihin paljaaksi kuoritut johdonpäät vain puristetaan. Tarkkana sai silti olla, sillä vieressä oli myös 24 voltin lähdöt ilmeisesti valopylväille. Ylimääräiset johdot nyppäsin laskureista irti ja sitten päästiin kuivaharjoittelemaan. Valokuvat auttanevat, jos joskus tarvitsee kytkeä poistetut johdot takaisin. Kytkin laskurit 24 VAC muuntajaan kiinni ja leikin yhdistelemällä johtoparien kontakteja. Laskurit heräsivät eloon. Kun toimivuus oli taattu myös pelin portteihin kuulia pudottelemalla, piti laskurit purkaa ja puhdistaa. Hajusta ja sisäpuolisten osien väristä päätellen, laskurit olivat olleet pitkään pelihallissa käytössä. Ulkoisesti ne olivat siistejä, lähes naarmuttomia ja ehjiä, mutta tupakan haju oli aikamoinen ja läpinäkyvät osat kellersivät tervasta. Purin muoviosat ja elektroniikan erilleen. Muoviosat pääsivät lämpimään vaahtokylpyyn ja sähköosat pesin huolellisesti elektroniikan puhdistusspraylla. Näytöt ja väriledivalot puhdistuivat kirkkaiksi ja kromattujen osien sekä läpinäkyvien heijastinosien taustapuolella ei ollut enää kellertävää öklökalvoa! Kun ylimääräiset johdot oli irrotettu ja liitännät varmistettu, oli laskurien asennus melko yksioikoista. Pelin 24 VAC muuntajalta lähti johdot pelin puuosaan ruuvattuun sokeripalaan. Sokeripalassa oli jo pelin oma virtajohto. Liitin laskurin virtajohdon samaan. Koska kyseessä oli vaihtovirta, ei napojen järjestyksellä ollut väliä. Laskurin virtajohto ei ylettynyt sellaisenaan, joten tein kaksinapaisesta verkkojohdosta jatkon ja ruuvasin toisen sokeripalan kabinetin ylälevyyn. Verkkojohdon vedin siististi kabinetin kulmia myöden, jotta se ei sotkeutuisi mihinkään, kun peliä availlaan aina välillä. Virtajohdon alkuperäistä liitintä olisi ollut mukava käyttää, mutta sen tyyppistä ei löytynyt, joten sokeripalat ajoivat saman asian. Laskurin sai helposti kiinni, kun kabinettiin ruuvattiin laskurin asennuskehikko ja lopuksi laskuri napsautettiin ilman työkaluja kehikkoon kiinni. Ohuet johdot mahtuivat kabinetin ja pelin kehyksen välistä, kunhan puuhun viilasi parin millin läpiviennin. Läpivientikohdassa oli mustaa sähköteippiä suojana ja ihan kosmeettisistakin syistä. Lopputuloksesta tuli erittäin siisti. Johdot ovat näkymättömissä ja laskurit ovat juuri samalla tavalla pelin yllä kuin pelihalleissakin. LoppusanatLaskurit toivat hauskan lisän peleihin. Pelkästään jo voittojen yhteydessä tapahtuva värivaloiloittelu ja animaatiot nostavat fiilistä jo kummasti. Vielä kun saisi kortinlukijat pelien viereen ja oikeanlaiset istuimet mainostyynyin, tunnelma olisi aika autenttinen. Kutsunappia voi painaa ja kokeilla, josko joku tulisi paikalle ("Tyttööö! Lisää tärpättiä tänne!"). Pelien taitopuoli korostuu ehkä laskurien ansiosta enemmän. Jotkut ovat kyllä rakentaneet pelikabinetteihinsa pari lisänäyttöä, jotka näyttävät pelattujen ja voitettujen kuulien määrän ja siten paikkaavat kaupallisten laskurien puutteita. Ongelma on, ettei kaikissa peleissä ole signaalilähtöjä näille. Osa lyönneistä ei päädy kentälle asti ja lyöntikoneistokin lyö tyhjää, jos kuulat loppuvat syöttöosasta, joten seuranta voi olla vaikeaa. Jos tämä ei haittaa, yksinkertaisimmillaan halvalla askelmittarilla saa jonkinlaisen lukeman lyödyistä kuulista, kunhan sen asentaa sopivasti. Voitettujen kuulien kokonaismäärän laskeminen onkin hankalampi tapaus. Luku pitäisi ehkä ottaa voitonmaksumoottorin signaaleista. Omia videoitaVideolla näkyy, miten laskuri reagoi eri pelitapahtumiin ja miten aikaisempien päivien statistiikkatiedot näytetään graafeina. Henkilökunnan kutsunappi saa pelin valot loistamaan ja jokin "odota hetki, henkilökunta on tulossa" -viestikin ruudulla pyörii samaan aikaan. Houkutusmoodissa pyörii pieni animaatio ruudulla. Linkkejä:Yleishyödyllisiä sivuja aiheeseen liittyen. Netistä onneksi löytyy tietoa ja asennusohjeita myös englanniksi. Foorumeilta voi aina kysyä apua, koska monilla harrastajilla on laskureita.
Valmistajien sivuja (japaniksi):Seuraavilta sivuilta voi katsoa, miltä alan viimeisimmät ihmeet näyttävät. Joillakin valmistajilla on myös kattavat tukisivustot. Valitettavasti asennusohjeet ja kaaviot ovat vain japaniksi. Jotkin sivustot vaativat rekisteröitymisen, jotta tukisivuille pääsee.
Harrastajien kuvaamia videoita omista laskureistaan:Videot kertovat eniten näiden laitteiden toiminnasta. Moni harrastaja on hankkinut laskurilaitteen pelinsä oheen. Jotkut ovat jopa rakennelleet itse moisia. Heikkovirtasignaaleilla ohjattava laskuri onkin varmasti sopiva projekti elektroniikan harrastajalle. Tällaisen laskurin voisi vaikka upottaa kiinteästi sopivaan kabinettiin.
|
|