Pachinkokabinetti
Pachinkot pelihallissaPachinkot ovat pelihallissa kuulajärjestelmässä kiinni. Asennus muistuttaa seinään upottamista. Koska vain etuosa on näkyvissä ja loput pelistä on upotettuna järjestelmään sisään, ei pachinkoissa ole kuin kapea puukehys kotelona, joka ei edes ulotu pelin taaimmaisten osien peitoksi. Puukehys ruuvataan pelihallissa järjestelmän aukkoon kiinni. Takaseinää ei ole. Pelitaulu on saranoilla kiinni puukehyksessä, joten kiinnitettynä se on avattavissa huoltoa varten, kuten pajatso. Pachinkojen kiikkerä kehysPachinkot eivät sellaisenaan siis ole kovin pelikelpoisia. Yleisilmekään ei ole siisti, kun johtoja tursuaa takaa. Peli kyllä pysyy pystyssä itsestään kehyksen varassa, mutta on yleensä varsin etupainoinen ja kaatuu varmasti, jos oven tai koko pelin avaa kehyksestään. Tämä on pelin painon takia jo ihan vaarallistakin pelaajalle. Lisäksi kuulien paino pelin takaosan säiliössä saattaa kaataa pelin taaksepäin. Koska takaseinää ei ole, eikä kehys ylety pelin taaimmaisten osien suojaksi, ei peliä voi myöskään kiinnittää seinään ilman muutoksia. Kaupallisia vaihtoehtojaMoni pachinkoja kauppaava yleensä myy jonkinlaisen simppelin laatikon tai pohjaan ruuvatut puujalat pelin mukana. Siistejä, kaupallisia ratkaisujakin on. Pelin saa halutessaan raha-automaattimaiseen kabinettiin tai metalliseen pajatson jalkoja muistuttavaan kehykseen. Viimeksi mainittu yleensä vielä kierrättää kuuliakin moottorilla, mutta netissä on melko paljon ohjeita, miten pelin saa siistiin kotikuntoon ihan itsekin ilman kalliita kaupallisia ratkaisuja. Jalat pohjaanYksinkertaisin ja halvin tapa on ruuvata puupalat tai jokin leveä levy pelin pohjaan. Peli pysyy tällöin hyvin pystyssä lattialla tai pöydällä. Myös vinot tuet pelin sivuilla näyttövät ihan hyvältä, mutta koko peliä ei pysty avaamaan kehyksestään, koska tällaiset tuet eivät yleensä jaksa pitää peliä pystyasennossa, kun automaatti on täysin avattu. Toisaalta näissä ratkaisuissa takaseinä jääkin yleensä auki huoltoa ja hävittyjen kuulien poistoa varten. Huono puoli on hieman viimeistelemätön ulkonäkö ja pelin avoinaisesta takaosasta kaikuva meteli. Suljettu kotelo vaimentaa nimittäin tehokkaasti kuulista tulevaa kolinaa. Peliä voi myös joutua nostelemaan huoltoa varten, jos pelin avaaminen saranoillaan ei onnistu. KotelointiToinen suosittu tapa on rakentaa pelille kotelo eli kabinetti. Yksinkertaisimmillaan simppeli puulaatikko muutamalla tuuletus- ja johtoreiällä käy, mutta erilaisia variaatioita on useita. Tavallisimmin kabinetin päälle halutaan kuulasäiliö, koska pelin oma kuulahopperi ei riitä kaikkein suurimpien voittojen maksamiseen. Pelihallissahan peli pyytää järjestelmältä hopperiinsa täydennystä, kun se on tyhjä. Usein kabinetin alle rakennetaan myös säiliö tai vetolaatikko pelatuille kuulille, koska hävityt ja pelatut kuulat tippuvat normaalisti pelin taakse putkesta. Tällaista ei tarvita, jos peli on muutettu kuulia kierrättäväksi, jolloin voitetut ja hävityt kuulat palautuvat pelin etulaariin. Jotkut saattavat varata myös tilan kortinlukijalle pelin viereen tai turnauslaskurille pelin päälle. Myös erilaisia kuulien kierrätysmekanismeja on kabinettien sisään rakennettu. Oli kabinetti tarkoitettu yhdelle tai useammalle vierekkäiselle pelille, on päätettävä, haluaako kabinetin sijoittaa seinälle vai pöydälle. Kaukaa viisas rakentaa sellaisen, joka sopii pienin muutoksin kumpaankin käyttötarkoitukseen ja tarvittaessa pohjaan saa vaikka pajatsomaiset jalat. Seinään upotusKallein, vaivalloisin ja tyylikkäin tapa on upottaa peli seinään, kuten pelihalleissa. Kevytrakenteiseen seinään saa melko helposti tehtyä aukot ja vedettyä johdotukset. Sähköt voi kytkeä seinäkatkaisijaan (sähkömiehen homma) ja niin edespäin. Jos ei ole tarpeeksi paksua kevytrakenteista seinää tai kantavien osien sijainnista ei ole tietoa, voi tehdä valeseinän aukkoineen todellisen seinäpinnan päälle. Valeseinän pinta tulee tällöin minimissään noin 20 cm päähän vanhasta seinäpinnasta. Seinäupotuksissa on hyvä ottaa huomioon pelien paino 25-30kg/kpl, kuulaliikenne pelin takana sekä ilmanvaihto. Elektroniset pelit lämpenevät nimittäin jonkin verran. ErgonomiaSijoitti pelin pöydälle, seinälle tai jonnekin muualle, on huomioitava, että painaville kuula-astioille on oma paikkansa ja kuulien käsittely on muutenkin jouhevaa. Peliä pitää pystyä huoltamaan kätevästi ja kuulia lisäämään ylös, mikäli haluaa tehdä säiliön pelin ylle. Japanilaisissa pelihalleissa pelit sijoitetaan siten, että istuessa käsi on 90 asteen kulmassa säätönuppia käännettäessä ja silmät hieman pelin keskiosan alapuolella. Mikäli peliä pelataan istuen, on polville ja jaloillekin varattava riittävästi tilaa. Mitoituksesta on olemassa ihan kaaviopiirustuksia. Säädettävä baarijakkara on istuimena erittäin kätevä, jos peliä pelaavat kaikenikäiset pelaajat. Omat kabinetitItse päädyin tekemään yksinkertaiset puukabinetit, jossa on päällä säiliö kuulille ja alaosassa leveä jalusta. Malli on tarkoitettu lähinnä pöydän päällä pidettäväksi, mutta pienin muutoksin se sopii seinällekin. Koska olen käsitellyt pelini kuulia kierrättäväksi eli hävityt kuulat palautuvat takaisin etupuolelle, ei alaosaan tarvittu ylimääräistä säiliötä, vetolaatikkoa tai vastaavaa. Samalla pelin korkeuskin jäi suunnilleen samaksi kuin hedelmäpelillä vieressä, joten pelit sopivat hyvin vierekkäin. Koska kaikki pachinkot ovat samankokoisia ja tärkeät osat sijaitsevat standardipaikoissa, kabinetit käynevät mille tahansa peleille tulevaisuudessakin. MateriaalitKabinetin voi tehdä vaikkapa massiivipuusta tai jostain levymateriaalista. Jenkeissä erilaiset kuitulevyt ovat olleet suosittuja harrastajien keskuudessa, mutta itse suosittelen ihan vaneria lujuutensa takia. Vanerilla päästään kuitulevyjä ohuempiin materiaalipaksuuksiin, se tulee edullisemmaksi ja painoa ei kerry liikaa. Lisäksi ohuet reunat pelin ympärillä näyttävät paremmalta. Vanerin suurin ongelma on ehkäpä pinnoitus. Koivuvanerikin on hiomatta melko karkea pinnaltaan. Myös kosteuseläminen tulee ottaa vanerin ja massiivipuun kanssa huomioon. Kuitulevyt eivät taasen yleensä elä paljoa jos ollenkaan. MitoitusAluksi mittailin kaikki kolme pachinkoani läpi ja listasin minimi- ja maksimimittoja ja eri osien sijainteja. Parin millin toleranssilla edettiin ihan puuosienkin kohdalla, vaikka joka peli oli eri valmistajan. Japanilaiset tuntuvat olevan tarkkaa porukkaa. SuunnitteluSitten piirtelin ns. universaalin pelin CAD-ohjelmalla. Tässä mallissa toteutuivat yllä mitatut raja-arvot. Tämän mallin ympärille piirsin kabinetin ja lopuksi keräsin tiedot levyosien mitoiksi sahaamista varten. En erityisesti varannut tilaa paksuille äänieristeille, kuulien kierrätyslaitteelle ja vastaaville. Yritin tehdä mahdollisimman sliipatut ja pienikokoiset kabinetit. Materiaaliksi erittäin hieno koivuvaneriAluksi käytin kahta eri materiaalipaksuutta, mutta hintaselvitysten jälkeen tulin siihen tulokseen, että edullisinta on käyttää yhtä materiaalipaksuutta kaikkeen, koska firmat veloittavat täysistä vanerilevyistä, joita on yleensä vain kahta varastokokoa. Paksumpaa vaneria olisi kulunut vain muutama hassu pala. Huonekalutasoinen koivuvaneri on nimittäin kallista! Jokin puusepänliike olisi ehkä veloittanut vain neliöhinnan mukaan. Kolmen kabinetin levyosat mahtuvat juuri ja juuri yhdelle varastokokoiselle levylle, joten sahauskulujen lisäksi köyhdyin vain yhden levyn hinnan verran. Yhtä kabinettia tehdessä puutavaraa kuluu tietenkin huomattavasti vähemmän. Tämä oli minulle edullisin ratkaisu. Koska minulla ei ole sirkkeliä, sahautin palat samassa firmassa, josta levytkin hankin. Useimmilla sahoilla ja puutavaraliikkeillä on sahauspalvelu. Myös suuremmista rautakaupoista ja puusepänliikkeistä kannattaa kysyä. Hankin palat ja sahauksen pakettina Puukeskuksesta. Yhteydenpito takelteli aluksi ja tilauskin pääsi hukkumaan, mutta lopulta palat sahattiin nopeasti ja ne olivat millilleen oikean kokoiset ja suorakulmaiset. Firman sahauspalvelun jämälavalta onneksi löytyi ne paksummat vaneripalatkin. Niillä sain testattua alkuperäisiä ideoita kahdesta materiaalipaksuudesta ja lopulta jämäpalatkin osoittautuivat hyödyllisiksi. KasausLiimasin palat yhteen Kiillon puuliimalla. Mittoihinsa sahattujen palojen liimaaminen ei ollut mitenkään hankalaa. Suorakulma, sopivat puristimet ja suorakulmaiset tuet ja painot olivat tarpeellisia apuvälineitä. Ruuveja ei kannata näkyviin paikkoihin ruuvata, sillä kosteuselämisen takia ne kitattunakin rikkovat mahdollisen maalipinnan. Puutappiliitokset ovat järkevämpi vaihtoehto, jos jämerämpää kiinnitystä kaipaa. 12mm paksuiseen levyyn ei puutappeja tosin kannata yrittää - ei kyllä leveitä huonekaluruuvejakaan. Poraus ja kittausLiimaamisen jälkeen oli reikien poraamisen vuoro. Reikiä tarvitaan vähintään sähköjohdolle (kannattaa porata pistoketta leveämpi) ja ilmanvaihtoa varten yläosaan. Kuulia vartenkin on hyvä porata sopivat reiät. Kuulille vähintään 30mm paksuiset reiät, koska muuten ne jumittuvat helposti reikiin. Kannattaa myös välttää 11 mm kertoimia ja niiden lähimillimetrimääriä. Lopuksi liitoskohdat, saumat ja muut kannattaa kitata umpeen sileiksi. Vaneria käytettäessä on hyvä kitata myös sahauspinnat, sillä ne jäävät maalattunakin muuten varsin rosoisiksi. HiominenKitin kuivuttua oli hiomisen aika. Hioin aluksi koneella käyttäen keskikarkeita papereita ja lopuksi käsin hienoja viimeistelykarkeuksia. Näkyvät pinnat on hyvä hioa erityisen huolellisesti ja ajan kanssa kärsivällisesti, jotta maalipinta saa sileän pohjan. Pöly on hyvä poistaa nihkeällä sienellä, imuroimalla tai vaikka paineilmalla. Varo vahingoittamasta pintaa imurin putkella. MaalausMaalaamiseen on hyvä varata tilaa ja aikaa. Itse käytin hyytelömäistä, vesiohenteista alkydimaalia, joka ei valu ja tasoittuu itsestään. Maali oli puolikiiltävää ja väriltään mustaa. Sivelin sitä useita ohuita kerroksia ohjeiden mukaan. Ohjeiden vastaisesti ja nopeasti tekemällä saa helposti pilattua koko homman ja kallista maalia kuluu turhaan. Maltti on valttia. Hankalia paikkoja varten minulla oli suuri taideöljyvärisivellin, levitykseen normaali sivellin ja maalipinnan viimeistelyyn ja siloitteluun leveä vaahtomuovisivellin. Viimeistä voin suositella lämpimästi hyytelömaalin kaveriksi. Sillä sai sopivilla sivelypaksuuksilla erittäin ammattimaisen jäljen. Hintansa arvoinen kapistus. Kolmen kabinetin maalaamiseen kului ilman kuivumisaikojakin yhteensä 20 tuntia, mutta vaiva kannatti, sillä näkyvistä pinnoista tuli kuivuttua kuin koneella tehtyjä. Pohjamaalausta kannattaa harkita ja maalin voi maalauksen välissä vesihioa. Myös spraymaaleja ja ruiskumaalausta kannattaa harkita, jos vain sopiva tila ja välineet löytyvät. Jos saumoista ja näkyvistä pinnoista saa siistit, mikään ei estä petsin tai lakankin käyttämistä. Maalipintaa voi myös yrittää jälkikäsitellä esimerkiksi vahaamalla. Muovipäällyste, teippaus tai laminointikin ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Hieman tekisi kyllä mieli kokeilla kunnon kiinteää vahaakin vielä viimeistelyyn. Parantaisi ehkä kulutuskestävyyttä entisestään. Sovitus ja pelin kiinnitys kabinettiinPelin puukehys kannattaa irroittaa, sillä kevyen puukehyksen kanssa on helppo passailla osia ja reikiä kohdalleen sekä sovitella. Koko peli kun painaa 25-30 kiloa. Lopuksi ruuvailin vielä pikakiinnityssalvat kehykseen ja kabinettiin. Pelin puukehyksen voi toki ronskisti ruuvata kiinni kabinettiin, mutta minusta se ei vain ollut kovin fiksu tapa. Salpojen hankalaa sijoittelua miettiessä tuli vielä yksi kätevä systeemi mieleen. Pachinkon kehykseen voi porata reiän ja lyödä siihen iskumutterin. Kabinettiin mutterin kohdille reikä tai vain lovi ja iskumutterista siipiruuvi tai vastaava läpi, jolloin ruuvi lukitsee pelin kabinettiin kiinni. Vähän sama systeemi kuin flipperien backboxeissa. Käytti mitä tahansa kiinnitystapaa, on huomioitava pelin paino ja se, kuinka pelin paino jakautuu kohtiin, kun peli on auki. KuulasäiliöJotta kuulat valuisivat äänettömästi ja siististi kabinetin kuulasäiliön reiästä pelin hopperiin, leikkasin sopivan muovimaton palasen ylläolevan säiliön pohjalle. Maton alle tehdyt reunakorotukset saivat aikaan kaadot kohti keskellä olevaa reikää. En liimannut mattoa kiinni, koska myöhemmin saattaa tulla vastaan jotain äänettömämpää materiaalia, kuten kumimattoa. Muovimatto päätyi peleihin, koska se ei maksanut mitään. Vähän se ropisee, kun astiallisen kuulia kaataa pelin yläosaan, mutta ääni on varmasti miellyttävämpi kuin puupinnalle kaataessa. Harrastajilla on yleensä ollut ongelmana, miten estää kuulien tippuminen yläsäiliöstä kabinetin pohjalle ja lattialle, kun peli avataan. Kaikenlaisia salpoja, liukuvia sulkuja ja vastaavia ratkaisuja tuli netissä vastaan. Itse ratkaisin ongelman mittaamalla pelien säiliöiden sijainnin tarkasti ja tekemällä pystysuuntaisen putken säiliöiden välille. Kuulasäiliö peleissä on aina samankokoinen ja samalla etäisyydellä pelin reunoista johtuen pelihallistandardeista. Tein kaikkien kabinettien sisälle samanlaiset vaneripalat, jotka asettuvat aivan pelien säiliöiden reunojen mukaisesti. Säiliö ei siis voi täyttyä yli reunojensa. Kuulat johdetaan irtonaista putkea pitkin kabinetin säiliöstä pelin säiliöön. Putkessa on tulppa alapäässä ja reikä sivulla. Kun putken nostaa ylös, kuulat eivät pääse reikään ylhäältä ja jo putkessa olevat kuulat eivät tipu putken sivussa olevan reiän tukkeutuessa kabinetin pohjalle. Käytin putkena 32mm ulkomitaltaan olevaa viemäriputkea. Sisähalkaisija taitaa olla 28mm. Reiän kabinettiin porasin vastaavalla puuporalla. Kuulille tarkoitettujen putkien ja reikien mitoituksessa on huomioitava kuulien 11 millimetrin koko, jotta tukkeumia ei synny. 11 millin kerrannaisia on tietenkin vältettävä ja selvästi alle 20 millin aukoissa kuulien valuminen ei yleensä ole sujuvaa. LopputyötOstin myös peleihin äänenvoimakkuuden säätimet, hieman johtoa ja verkkovirtakatkaisijat muuntajille. Muuntajiinhan on koko ajan virta kytkettynä, vaikka peli olisikin pois päältä. Muuntajien verkkojohto on normaalia, ohutta kaksinapaista ja näihin sopivat hyvin valaisimille tarkoitetut johtoon liitettävät koteloidut keinukytkimet. En ole tosin vielä asentanut katkaisijoita, sillä jakorasian kytkimet ovat toimineet toistaiseksi ihan hyvin. Jatkossa jakorasia olisi kiva piilottaa pois näkyvistä. Kabinetteihin liimailin noin parin sentin paksuista, poimutettua vaahtomuovilevyä äänieristykseksi. Tätä löytyi ihan sukulaisen työpaikalta. Kyllä siitä hieman on apua. Enemmän saattaisi auttaa pienten, ohuiden pehmikkeiden teippailu äänekkäimpien kuulakanavien kohdalle pelin takana. Tietyissä tilanteissa kuulat ropisevat ontoille muovipinnoille. Lataa ilmaiset suunnitelmat - Download free cabinet plans
Voit ladata suunnitelmat koneellesi. Ne ovat PDF-muodossa: Hinnat.
Linkkejä:
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
