Raha-automaattiyhdistys täyttää tänä vuonna 70-vuotta ja heillä on Suomen suuria kaupunkeja kiertävä juhlakiertue. Kiertueella on kaiken muun lisäksi saanut tutustua RAY:n uuteen pajatsomalliin. RAY:n henkilökunnan mukaan malli on ainoa maailmassa eli toisin sanoen kyseessä on prototyyppi. Tuotantomalli saattaa (toivottavasti) poiketa tässä jutussa esitellystä.

Komeetan kommellukset

No, Komeetta Jasso ei onneksi jäänyt viimeiseksi pajatsoksi koskaan, vaikka sellaista uumoiltiin. Peli oli fiksun näköinen ja idea oli ihan mainio. Vain toteutus tökki. Melkeinpä tärkeimmän, eli lyöntilaitteen tuntuma oli käsittämätön, yksityiskohdat ja viimeistely olivat jääneet prototyyppitasolle, portit vähän liian kimmoisat ja pelin uuteen ominaisuuteen eli ruudulla pyörivään peliohjelmaan ei selvästikään oltu varattu tarpeeksi aikaa ja/tai rahaa. Ohjelmisto myös oli kovin tahmainen ja tuntui miettivän joka välissä vähän yhden tovin liian kauan. Ehkä pelin teemakin oli vähän kaukaa haettu ja turhan hienosteleva. Hedelmäjasso oli ainakin iloisempi ja ns. tavalliseen kansaan vetoava. Ehkäpä Komeetasta haluttiin pajatsojen Deal, mutta kovin tuottavana ei konseptia voinut pitää.

Kohtuullisin muutoksin Komeetta olisi vieläkin ihan hyvin korjattavissa hyväksi ja näyttäväksi peliksi, joka kestäisi Potteja suuremmankin volyymin. Peliohjelmankin voi muuttaa tämän päivän vaatimusten mukaiseksi suht pienellä vaivalla. No, näin ei ole tehty, mutta ilmeisesti Raha-automaattiyhdistyksessä osattiin nähdä metsä puilta ja pajatsotehtailua ei tieten tahtoen ajettu alas yhden vikatikin jälkeen. Uusi yritys siis.

Pajatson problematiikkaa

Aluksi vähän yleisempää... Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, pajatso lienee tänä päivänä hieman ongelmallinen tuote RAY:n operoimien laitteiden joukossa. Pajatso on epäilemättä RAY:n tunnetuin peliautomaatti ja sillä on merkittävä PR-arvo. Kuitenkin pajatson tulevaisuus vaikuttaa aina vain epävarmemmalta muiden automaattien rinnalla. Koko ajan pajatsofanit saavat jännätä, jääkö jokin uusi malli viimeiseksi jassoksi koskaan. Näin on ollut jo 90-luvulta lähtien. Monen mielestä mainiot Hedelmäjassot katosivat varsin nopeasti kentältä ja Musta hevonen sitäkin nopsemmin. Juhlapajatson kohdalla jännitettiin, että viekö euroon siirtyminen senkin ilon ja toteutukseltaan pahaksi flopiksi jääneen Komeetta Jasson (yhdys sana) luultiin jäävän vihoviimeiseksi lajissaan.

Nykyään pajatsoja on aniharvoissa paikoissa sijoitettuna. Syynä hiljenevään meininkiin lienee pelin huono tuotto sijoituspaikalle esimerkiksi mihin tahansa muuhun peliautomaattiin verrattuna. Pajatso vie sijoituspaikan kannalta saman tilan pokeriin verrattuna ja sähköäkin kuluu, mutta tuotto ei varmasti pääse esimerkiksi samalle tasolle. Tällä on merkitystä, sillä saahan sijoituspaikka osansa automaatin tuotosta, joka voi olla kuukaudessa tuhansiakin euroja per automaatti. Jos pajatso kuitenkin paikasta löytyy ja aika siitä jättää, pelin yleensä korvaa joku muu malli sillä uusia Juhlapajatsoja ei varmaankaan enää tuoteta.

Pajatso lienee myös kallis valmistaa ja ylläpitää. Muut automaatit on koottu pääosin geneerisistä osista. Sisuskalut ovat kaikissa lähestulkoon samat. Karrikoidusti sanottuna vain ohjelmisto ja lasit vaihdetaan. Nykyään kosketusnäyttöpeleissä ei edes painikepaneeliakaan - saati lasia tarvitse vaihtaa. Lisäksi ainakin rahoja käsittelevät osat voidaan kierrättää käytöstä poistetuista automaateista. Ne on tehty kestämään. Tällaisiin massaratkaisuihin verrattuna pajatso on astetta hankalampi tapaus. Se tarvinnee hienomekaanisena laitteeena säännöllistä huolenpitoa muita automaatteja enemmän. Aika usein tulee vastaan pajatsoyksilö, jossa on jotain likaa tai vastaavaa möhnää haittaamassa toimintaa. Lyöntilaite ränää, kolikot putoavat lyöntilaitteelta tai kolikot juuttuvat raha-aukkoon. Osittain mekaanisissa laitteissa on siis oma vaivansa verrattuna videovehkeisiin. Vastakkainasettelussa voisi olla hieman samaa kuin videopelien ja flipperien kanssa aikoinaan. Paljon putsaamista ja huoltoa vaativa laite vei aikoinaan pitkässä juoksussa lyhyemmän korren.

70-vuotisjuhlapajatson taustaa

Jo aivan alusta alkaen pajatson tuoton on tiedostettu olevan hieman riippuvainen pelivälineestä. Jos potentiaalisella pelaajalla on vain isompaa tai pienempää valuuttaa taskussa eikä ollenkaan sitä, mitä jasso söisi, jää pelit pelaamatta sillä kertaa. Aikoinaan myös käyttöön laskettujen kolikkojenkin määrä vaikutti pelaamiseen. Viidenkymmenen pennin pajatsossa asia ratkaistiin vaihtajalla. Myös kahdenlaisia kolikoita kelpouuttavaa pajatsoa ajateltiin tämän jälkeen kunnes elektroninen pajatso ratkaisi ongelman 1980-luvun alussa. Masiina söi tarvittaessa jopa seteleitä. Toinen myöhemmissäkin malleissa käytetty etu oli pelivälineiden eli kolikoiden suljettu kierto. Kun samat kolikot tai poletit pyörivät pelissä, vältytään likaisten, vääntyneiden ja kuluneiden kolikoiden tuomilta vikatilanteilta pelitaulun puolella ja turvallisuuskin kasvaa, kun mitä tahansa jippojeppaletta ei yritetä tunkea pajatsoon.

RAY:n uusi 70-vuotisjuhlapajatso tuo näihin mekaanisiin ongelmiin vielä yhden korjauksen. Suljetun kierron lisäksi pelitaulun alaosa onkin suurehko, litteä kosketusnäyttö. Taulussa on muutama virtuaalinen painike ja tyylitelty pelitaulu kolikkoineen. Kun kolikko lentää pelitaulun yläosassa näytön taakse, kolikko jatkaa matkaansa animaationa näytössä. Voittoja maksettessa näytössä olevat kolikkopinot myös laskevat. Näyttö ilmaisee myös ressuporttien tilanteen mekaanisen jasson tapaan. Toinen uusi ominaisuus on pelin korkeuden säätäminen kahdella sivussa olevalla painikkeella. Säätövaraa on 20 senttiä ja koko peli siis liikkuu tämän verran jalustallaan. Kolmas, pajatsoon varsin erikoinen valinta on sirukortinlukija, jolloin pelata voi pankkikortillakin. Peli sisältää tällä hetkellä pari eri valittavissa olevaa pelimuotoa. Normaalin juhlajasson kaltaisen Classicin ja MM-kisapelit eli porttipelin ja voittopelin.

Design

Peliin on yritetty saada (kröhöm) nostalgista meininkiä ja vaalea puukehys punaisin pelitauluin tuo laitteelle viidenkymmenen pennin pajatson ilmettä. Voittokaukalo on moderniksi tyylitelty ja näytön lisäksi kortinlukija näppäimstöineen ja näyttöineen kielii nykyajasta. Pelin profiili poikkeaa merkittävästi muista pajatsoista. Peli ei todellakaan ole mikään hoikka seinän tuntumaan asennettava malli Juhlapajatson tapaan vaan pulleudessaan pokeri- ja hedelmäpelien luokkaa. Raha-aukko on nostalgiahenkinen ja sijoitettu lyöntilaitteen alapuolelle eteen.

Nostalginen ulkonäkö varmasti vetoaa suureen kansaan, mutta siinä on ongelmansakin. Nostalgiafiilistely saattaa hieman kahlita muuta peliä, sillä kovin erikoisen näköisiä pelejä ei näyttöön voi ehkä istuttaa tulevaisuudessa. Tietyllä tavalla fiksummin valittu yleisulkonäkö olisi mahdollistanut vaikka koko pajatsorepertuaarin aina hedelmäjassoa myöden aivan uusia ja erikoisia sovelluksia unohtamatta. Pelin vahvuus olisi näytön tuoma rajattomuus. Laitteesta saisi aina uuden vain softaa päivittämällä, mutta laitteen classic -meininki kahlitsee liikaa. Tämä on vieläpä ristiriitaista, koska kortinlukija, voittokaukalo ja pelin profiili huokuvat taas aivan muuta kuin vanhoja aikoja.

Lyöntilaite ja portit

Pelin lyöntilaite on varsin perinteisen oloinen ja siinä on yllättäen hyvä tuntuma, kun pelasi vain yhden kolikon kerrallaan. Useammalla se selvästi takkuili. Tästä syystä oikean käden peukalolle olisi kaivannut kolikonvapautusnappia lyöntilaitteen läheisyyteen. Nyt nappi on pelin alaosassa. Peli vaikuttaa varustetun Juhlapajatsosta tutuilla jousitetuilla porteilla. Mitään Komeetan kaltaisia kokeellisia ei ole. Portit tuntuivat esittelykoneessa olevan helpohkot tai sitten syynä oli hieman pienempikokoinen poletti pelivälineenä. Kerrankin jäi hyvä fiilis jasson pelaamisen jälkeen, kun Classic -pelimuodossa 20 euron päävoitto tuli vaivatta! Niitä rahoja ei valitettavasti masiinasta ulos saanut. Kentälle päätyvät versiot ovat varmaan sitten vähän kireämpiä. Porttien alla on aika tylsä ja tyylitön tarraviritelmä, jonka soisi jäävän lopullisesta mallista pois. Näytön ja pelitaulun reunan olisi varmaan voinut tehdä vähän taitavamminkin. Tuli ihan Komeettatakauma kömpelöstä näytön integroinnista. Kiertueen aikana punaiseksi anodisoituun alumiiniseen pelitauluun oli jo tullut erittäin paljon kulumisen merkkejä. Ehkäpä pelitaulun materiaaliakin voisi 50 vuoden jälkeen jo miettiä uudelleen. Lujempia ja kestävämpiä materiaaleja on olemassa.

Näyttö ja peliohjelmat

Näyttö oli kirkas ja varsin selkeä kirkkaassakin valaistuksessa. Kuten komeetassakin, heikko osuus löytyi softan puolelta. Peliohjelma on tässäkin liian insinöörilähtöisesti laadittu. Entäs graafinen toteutus? Tämä voi olla rumasti sanottu, mutta minulla on kerrankin varaa: Palkatkaa oikea ammattigraafikko! Allekirjoittanutkin tekee harrastusmielessä iltapuhteina parempaa jälkeä. Animaatiot ajavat asiansa ja paikoin virtuaalikolikot käyttäytyivät realistisesti - paikoin vähän kömpelömmin. Pähkinänkuoressa grafiikka oli RAY:n viime pelien keskitasoa eli varsin mitäänsanomatonta. Ajaa toki asiansa, mutta mielestäni aika innotonta ja kiireessä väsättyä settiä kaiken kaikkiaan.

Pelitaulun ongelmana on virtuaalipainikkeet. Kosketusnäytön painikkeet ovat varsin epäselvät ja heikkonäköisempi saa tavata "nappien" pientä pränttiä muutamaankin otteeseen. Napit eivät muutenkaan erotu taustasta riittävän selvästi. Ruudun pinta-alaa ei ole mielestäni otettu parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Painikkeissa ja pelin käyttöliittymässä olisi voinut olla johdonmukaisempi. Joko kaikki toiminnot selkeästi kosketusnäytölle tai sitten reilusti pelkkiä mekaanisia painikkeita (joita ei tarvita montaa). Nyt kosketusnäyttö ei vaikuta perustellulta, kun mekaanisia painikkeitakin on muutama. Pelkästään mekaanisia painikkeita käyttämällä kalliin kosketusnäytön olisi saanut korvattua edullisemmalla littunäytöllä. Yhtenä vaihtoehtona mekaanisia nappeja käytettäessä joillakin napeillahan voi olla parikin eri toimintoa riippuen tilanteesta, joka kerrotaan sillä hetkellä näytöllä.

En osaa sanoa, oliko pelissä ääniä. Jos oli, niin olivat joko hiljaisella tai eivät vain jääneet mieleen. Kiertueteltassa oli toki aikamoinen hälinä.

Jasson eri pelimuodot ovat ulkonäöllisesti liian lähellä toisiaan. Mielestäni pelimuotoja erotti äkkiseltään vain logo keskellä ruutua joka sekin oli samanvärinen ja samalla fontilla molemmissa pelimuodoissa. Pelaajalle saattaa tulla kesken pelin sekaannus, että mitäs tässä nyt pelattiinkaan. Komeetan kaltaiset valaistut portit olisivat olleet omiaan porttipelin ilmaisimina ja ehkäpä myös kokonaan erivärinen pelitaulu eri pelimuodoille. Pajatsoon valitut pelimuodot hämmentävät. Classic -moodin vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä MM-kisapelit. Kuka niitä haluaa rahasta pelata? Tällä hetkellä kaikki pelimuodot ovat toteutettavissa vanhalla Juhlapajatsolla, joten en ymmärrä, millä erittäin kalliin kosketusnäytön käyttöä halutaan perustella.

Pitkille ja pätkille

Uutta pajatsoa voi nostaa ja laskea sivussa olevilla painikkeilla. Tällöin koko automaatti nousee ja laskee jalustallaan. Korkeudensäätö vaikuttaa aluksi hyvältä idealta, mutta mitä näin kalliilla ominaisuudella tekee, jos muut käytettävyyteen liittyvät seikat ovat retuperällä? Koko painavaa laitetta nostava ja laskeva sähköinen moottori koneistoineen yms ei voi olla mikään halpa viritys. Tämän rahan olisi voinut sijoittaa varmasti järkevämminkin - 20 senttiä on kuitenkin vain etusormen ja peukalon välinen mitta. Moottori kuitenkin renkataan kaikissa laitteissa ennen pitää rikki. Saattaa olla, että korkeudensäädön takia peli on syvyyssuunnassa niin leveä kuin se on. Tosin syvyys mahdollistaa aiemmin mainitut geneerisemmät sisuskalut. Mene ja tiedä...

Sirukortinlukija, voitonmaksu ja kolikkoaukko

RAY on ilmeisesti väkisin halunnut esitellä uutta korttimaksamista pajatsossaan. Uutuuden näkyvyys on tällöin taattu. Kortinlukija on toteutettu ilmeisesti ihan perusosista ja se onkin todella tökerön näköisesti integroitu peliin. Onhan se ehkä 5-10 vuoden päästä hyvä optio, mutta tällä hetkellä se taitaa vain pelottaa potentiaalisinta pelaajakuntaa - varsinkin kun se on paljon näkyvämpi osa kuin pieni kolikkoaukko laitteen kyljessä. Jasson luonne on pelillisesti mielestäni aika satunnaista näpsyttelyä, kun esimerkiksi pokeriautomaateissa homma voikin olla toinen. En pysty kuvittelemaan, että joku alkaa pin-koodejaan syöttelemään ihan vain pelatakseen muutaman kolikon jassoa. Tuskin pelaa kympeilläkään.

Voittokaukalo on todella karu eikä sovi pelin ilmeeseen. Muotokieli on aivan eri kuin laitteessa yleisesti. Jossain muussa pelissä se voisi olla tyylikäskin. No, ei se juhlapajatsossakaan ollut kummoinen, mutta Komeetassa parempi. Edelleen pitää nöyrästi kyykkiä ja kumarrella hiellä ja työllä ansaittuja voittokolikoitaan, vaikka kortinlukijan vieressä (tai tietty sen tilalla) olisi tilaa. Ehkäpä pelin korkeudensäätö onkin tätä varten!

Sivussa oleva kolikkoaukko on toki nostalgisen näköinen, mutta siinä ei ole ajateltu käytettävyyttä ja esteettömyyttä mitenkään paitsi sijoittelulla. Aukkoon on hankala syöttää kolikoita vaivattomasti, jos vähänkään kädet tärisevät ja oikeakätiselle se on hankalassa paikassa. Kolikonsyöttö on ollut aina mekaanisista syistä lyöntilaitteen lähellä, pajatson päällä, mutta nyt se voisi sijaita kätevästi ihan missä vain. Vasemmalla kädellä kolikot sisään sopivammasta kohtaa ja oikealla lyöden.

Lopuksi

Loppusanoina totean, että pelissä on potentiaalia, mutta kokonaisuutena se on heikompi kuin Komeetta tai Juhlajasso. Peli jättää ristiriitaisen kuvan. Hyviä ideoita on, mutta asiat eivät ole ihan loppuun asti mietittyjä. Itse poistaisin korkeussäädön kalliina ominaisuutena ja siten mahdollisesti kaventaisin pelin profiilia Komeetan kaltaiseksi. Viidenkymmenen pennin kaltaisen kabinetin klassisen ulkonäön vaihtaisin yleisemmäksi. Komeetassa on ihan hyvää, modernia muotoilua, josta lähteä liikkeelle. Muut mielenkiintoisemmat pelivaihtoehdot istuisivat tällöin kabinettiin paremmin. Kortinlukija voi olla hyvä optio tulevaisuutta ajatellen, mutta setelinlukija olisi toistaiseksi järkevämpi vaihtoehto. Parasta olisi kuitenkin jättää pelin alaosan tekniikka kokonaan pois ja pelkistää pelin ulkonäköä edelleen. Voitonmaksun voisi sijoittaa tähän tilaan. Kolikkoaukko pitäisi miettiä uusiksi ja todella pohtia vähän menevämpiä pelimuotoja tulevaisuudelle kuin mediassa mainittu "Ohilyönti". RAY:lla on kuitenkin mielenkiintoisia ja hauskoja pajatsomalleja ollut, kuten Hedelmäjazzo, Lucky Wheel, Dark Horse ja Cash Bowl. Näistä jo jokainen löytäisi suosikkinsa. Toivottavasti tuotantomalli on hieman mietitympi kokonaisuus, mutta epäilen pelin muuttuvan enää tässä vaiheessa muun kuin ohjelmiston kohdalla.

Linkkejä:

• RAY 70V - Juhlasivusto. Näköjään vasenkätisten pajatsokin on tulossa...
• RAY - Juhlakiertuesivu aikatauluineen.
• Rahis On the Road - RAY 70 V kesäkiertueblogi.
• Pajatso - RAY:n Pajatsosivut.
• Pajatso - RAY:n Pajatson esittelysivu.
• - Rahapeliopas - Pajatso.
• - Rahapeliopas - Komeetta Jasso.
• Tersaamo - RAY:n vanhat pajatsot.
• YouTube - RAY:n kesäkiertueen videoita. Täältä näkee pajatson toimintaa.

Joku rillipää näpsyttelee 20 euroa ulos uudesta jassosta: