Atari RAY 1100 -Videopelikabinetin muutostyö

Koska pelinurkkaus olohuoneessa ei ole suuren suuri eikä muualla asunnossa ole tilaa, mietin tarkkaan toisen flipperin hankkimista. Pienet mittailut osoittivat, että aika hankalaksi sisustus ja kulkeminen asunnossa menisi, jos toinen flipperi taloon tulisi. Flippereitä täytyykin harkita kunnolla, kunhan on suurempi koti. Vielä hetki opiskelijakärvistelyä täytyy kestää. Laskeskelin pienemmän pelin mahtuvan nurkkaan ja ostin sitten Atari RAY 1100 videopelikabinetin OPV-Automaatti Oy:lta Oulusta, jolta flipperikin tuli. Kabinetti oli kuntoonsa ja varusteluunsa nähden edullinen - varsinkin, kun kuljetuskin järjestyi myyjän puolesta.

Peli oli hieman pölyinen sisältä, mutta muuten oikein siistissä ja toimivassa kunnossa. Näyttö toimi oikein hyvin ja mukana oli kaikki sisuskalut, mitä pitikin. Monitori, monitorin edessä oleva ehjä muovimaski, muuntaja, loistevalaisin, kassalipas, euroilla toimiva ja valmiiksi ohjelmoitu rahalukko, RAY:n rahalaskuri, ulos liukuvat osat, kaiuttimet, liittimet kaikkine johdotuksineen, toimivat ohjaimet ja mukavana yllätyksenä manuaalit ja kytkinkaaviot Raha-automaattiyhdistyksen logolla varustetussa mapissa. Myös lukot olivat toimivat ja sarjoitettu samalla avaimella toimiviksi. Laitteessa on yhteensä neljä lukkoa, joista yksi on kassakaappimaisessa raskaassa kassalippaassa. Vinkkejä ostajalle

Jos olet jostain ostamassa samanlaista kabinettia, varmistu, että kaikki yllämainitut ovat mukana - muuten puutteiden pitää näkyä ehdottomasti edullisempana hintana. "Raatoa", josta on kaikki toimiva ja käyttökelpoinen kadonnut matkalla, ei kannata missään nimessä ostaa kovalla hinnalla. Kabinetin hinta tietenkin riippuu monesta asiasta - onhan kyseessä jo melkein 20 vuotta vanha käytetty laite. Hyväkuntoisen passeli hinta on mielestäni sama kuin vastaavanikäisen muun ehjän yleiskabinetin hinta. Laite ei eroa näistä pelaajan kannalta juurikaan.

Puutteellinen kabinetti voi silti olla hyvä perusta rakenteluprojektille. Kaikkia osia kun ei kotikäytössä välttämättä tarvitse. Myös muita vastaavia yleiskabinetteja kannattaa katsella. Monesti ihmiset hakevat juuri AR1100 mallia ehkä syystä, että se vaikuttaa tutulta ja turvalliselta. Mallista löytyy myös mainintoja netissä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että infoa ei juurikaan. Ulkomailla malli on myös täysin tuntematon. Mielestäni RAY:n mallissa on hyvät ja huonot puolensa. Yritän tuoda tässä jutussa näitä seikkoja ilmi.

AR1100 on erittäin yleinen Suomessa. Se ilmeisesti suunniteltiin korvaamaan RAY:n aikaisempi punainen pienikokoinen RAY1000 -videopelikabinetti 90-luvun alussa. Kuitenkin 90-luvun puolivälissä oli punaisia vanhoja kabinetteja vielä paljon käytössä. Varsinkin pienemmissä ja syrjäisissä sijoituspaikoissa. Pelika operoi myös parilla punaisella mallilla nostalgiamielessä vielä muutama vuosi sitten jäljellä olevissa Pelikaaneissa. Näihin oli laitettu 80-luvun klassikkoja, mutta nyt näitä pelihalleja ei enää ole. Uudempaa AR1100 -mallia voi tuurilla bongata pienistä sijoituspaikoista, kuten huoltoasemilta.

En tiedä tämän uudemman mallin suunnittelijaa, mutta siitä huokuu läpi selvästi samanlaiset teemat ja ratkaisut kuin mitä RAY:n tuon ajan hedelmäpeli- ja videopokeriautomaateissa oli. Mielestäni suunnittelija ei ole kuitenkaan ymmärtänyt paljoa videopelien tai nuorison päälle ja siinä on joitakin kummallisuuksia ja puutteita. Ulkonäöllisesti kabinetti on RAY:lle tuttuun tapaan karun virkamiesmäinen. Teippauksetkin olivat varmasti 90-luvullakin aika huvittava ilmestys. Kunnon arcade -elämystä hakevalle kabinetti ei siis todellakaan sovi vaan jättää jopa laimean vaikutelman. No ehkä kabinetti menettelee nostalgiamielessä, jos on kerran pelejä tällaisilla täällä härmässä pelannut. Tämän kabinetin kauneus onkin sisällä olevissa ratkaisuissa. Malli on suunniteltu helppohuoltoiseksi ja kestäväksi. Monitori taittuu eteen ja se kääntyy 90 astetta kehikossaan ilman työkaluja. Sisällä olevat osat ovat vedettävissä ulos, ohjainpaneeliin pääsee käsiksi avaamatta kabinettia, kaiutin ja valaisinosa kääntyy saranoilla jne. Kabinetti on pienikokoinen ja siro, mutta kuitenkin varsin raskas. Kabinetti on selvästi valmistettu ilkivallankestäviksi. Kabinetin materiaali ei ole sitä kaikkein hösöisintä lastulevyä. Ilmeisesti kabinetissa on ajateltu pitkiä operointietäisyyksiä Suomessa. Kassalipas on valtava ja kassakaappimainen, joten sitä ei tarvitse tyhjennellä varmaankaan edes kerran kuussa. Se on lisäksi pultattu kiinni kabinettiin ja on kahden lukon takana. Kabinetti on tyyppikilven mukaan valmistettu Atarin tehtaalla irlannissa.

Muutostyö

Kabinetti olisi mennyt ihan sellaisenaankin, mutta päätin muokata sitä hieman olohuonekelpoisemmaksi. Sivuilla olevat teippaukset olivat ihan symppikset, mutta repsottivat hieman. Poistin ne repimällä ja liimajäljet sai pyyhittyä suihkutettavalla -tarranpoistoaineella. Nyt kaikki laminaattipinnat olivat tahrattomat ja puhtaat. Tarrojen alta myös luonnollisesti paljastui lisää erittäin siistiä laminaattipintaa. Etuovessa ja oikeassa kyljessä oli ikävä murtorauta, jonka poistin. Onneksi se oli asennettu siististi eikä alta paljastunut kuin pienet reiät. Sivun reijät jätin, mutta etuoven reiät paikkasin Bilteman kemiallisella puulla ja hioin. Maalasin koko etuoven mustaksi, sillä se oli alaosastaan saanut kenkää eikä ollut tiin siisti kuin muu kabinetti. Maalaus onnistui ihan hyvin, mutta kemiallinen puu oli aavistuksen pettymys. Hieman huokoisempi huonekalukitti olisi voinut olla parempi valinta.

Kovan käytön myötä harmaan, metallisen ohjainpaneelin maalipinta oli aavistuksen nuhjuinen. Lisäksi paneelissa oli vain kolmet tulitusnäppäimet per pelaaja, vaikka useat pelit tarvitsevat ainakin neljä. Kuudenkin napin pelejä on, mutta se ei ole enää JAMMA-standardin mukaista. Porasin kartioporalla metalliin ylimääräiset reiät. Metalli lienee jotain seosta tai jopa alumiinia, koska poraaminen oli helpompaa kuin luulin. Poratessa pitää huolehtia oikeasta kierrosnopeudesta ja voitelusta. Kartiopora saattaa aluksi porata hieman soikeasti, mutta yleensä reikä pyöristyy suurentuessaan. Kannattaa harjoitella pellinpalaan ennen varsinaista porausta. Suojalasit ovat ehdottomat, sillä kartoporasta lentää erittäin teräviä metallilastuja! Samoin reikä on siistittävä ja hiottava varovasti, sillä vastaporatut reunat ovat veitsenterävät! Porauksen jälkeen hioin hienolla hiomapaperilla vanhan maalipinnan mattapintaiseksi, ja pesin pölyn ja mahdollisen rasvan pois, jotta uusi maali tarttuisi hyvin. Käytin Bilteman mustaa automaalia Spraypurkissa. Vaikka olen joskus karsastanut Bilteman maaleja, niin nyt ainakin tämä auto-osaston maali osoittautui edulliseksi ja riittävän laadukkaaksi tähän työhön. Samoin purkin suutin on parempi kuin Mastonin vastaavissa tuotteissa. Kun maalasi järjestelmällisesti ohuen ohuet kerrokset purkin ohjeiden mukaan riittävältä etäisyydeltä, niin lopputuloksesta tuli erittäin hyvä. En voi tarpeeksi painottaa, että työhön pitää varata koko ilta ja maltti on valttia. Jos söhlää ja hätäilee alussa, niin loppumaali ei riitä virheen korjaukseen. Päälle olisi voinut vielä ruiskuttaa esimerkiksi kestävän vannelakan. Täytyy seurata, miten pelkkä maalipinta kestää kulutusta. Viikon päästä, kun maalipinta oli iskunkestäväksi kuivunut, kiillotin vielä pinnan. Spraymaalatessa tulee aina jonkin verran maalipölyä pintaan. Jos on mahdollisuus kompressoriin, ruiskuun ja automaaliin, suosittelen ehdottomasti.

Maalasin myös pelin muut metalliosat mustiksi. Niiden irroittamisessa oli kova työ, mutta näidenkin maalaus onnistui eikä siinä ollut mitään erityistä. Eripituisia ja erimallisia ruuveja irroittaessa laitoin ne pieniin Minigrip-pusseihin ja kirjoitin päälle, mistä ruuvit olivat. Pusseja kertyi toistakymmentä, joten toimenpide oli tarpeen. En olisi mitenkään viikon päästä muistanut, mihin joku tietty ruuvi meni. Ei olisi varmaankaan kiva huomata, että ruuvi, joka on viimeisenä kädessäsi, ei sovikaan siihen reikään ja se oikeanmittainen onkin jäänyt sinne kaikkien jo ruuvattujen osien alle.

Pelin pleksi- ja lasiosia kannattelevaa kehikkoa irroittaessani tuli kabinetin rakenne tutuksi ja syntyi ajatus kolmen levyosan korvaamisesta yhdellä. Kabinettia on valmistettu parillakin erilaisella pleksi ja lasiosalla. Tässä oli silkkipainettu monitorilasi ja kaksi erilaista marquee -pleksiä, joista valita. Halusin silti vähän modernimman fiiliksen kabinettiin, koska olohuoneessa se olisi. Piirtelin CAD:illa yksinkertaiset levyosat ja teetätin ne Tampereen Liikeacryl -nimisessä firmassa. Alimmaiseksi tuli pitkä opaaliosa ja siihen punainen värikalvo. Sitten musta maskiosa, jossa oli aukko kolmelle kontrollinapille, monitorille, kaiuttimille ja yläosassa "arcade" -teksti tyyliteltynä. Tämä teksti loistaisi vain, kun virta olisi kytkettynä. Mustan maskilevyn päälle tuli kirkkaasta, iskunkestävästä polykarbonaatista toinen levy, jossa myös vastaavat reiät kaiuttimille ja napeille. Mustan maskin olisi voinut korvata peilatulla, mustalla teippauksella taustapuolella, mutta koska tarvitsin mustia levyosia muutenkin, levy tuli ihan mukavasti siinä sivussa. Lisäksi teetätin peliohjaimille pölysuojakiekot, koska siinä vaiheessa ei ollut ohjaimista varmuutta. Viimeisenä ylimääräinen kontrollipaneelin osa ohjainpaneelin alle, jossa oli reiät usealle keinukytkimelle ja led-valoille.

Levyosat menivät melko helposti paikalleen. Iso työ oli porata ja sahata alaosaan vastaavat reijät keinukytkimille kuin mustassa maskilevyssä oli. Samoin monitorin alla olevan hyllylevyn etureunaa piti jyrsiä, jotta napit saisi asennettua. Levyosien lisäksi teippasin Bauhausista ostettua mustaa kontaktimuovia kabinetin alaosan metalliseen potkupeltiin. Sillä sai peitettyä kätevästi ja siististi vuosien hiekkaisten kenkien tekemät naarmut. Saippuavesi ja muovinen teippauslasta auttoivat asennuksessa.

Tilasin myös Saksasta acradeshop.de -nimisestä nettikaupasta uudet mustat joystickit, mustat napit ja J-PAC -nimisen sovittimen, jolla normaalin PC:n saa helposti kiinni kabinetin JAMMA-liittimeen. Alkupräiset kontrollit toimivat ja olivat ehjät, mutta napit olivat hieman nuhjuuntuneet vuosien saatossa. Alkuperäisten Suzo:n valmistamien joystickien liikerata oli vielä liian suuri nopeatahtisiin peleihin, vaikkakin ohjaimet olivat ihan siistit. Korvasin Suzon ohjaimet eurooppalaisvalmisteisilla Mag-stik magneettipalautteisilla ohjaimilla. Niiden liikerata on erittäin täsmällinen ja pieni. Lisäksi ohjain on yhdellä liikkeellä vaihdettavissa kahdeksansuuntaisesta nelisuuntaiseksi. Nelisuuntaisuutta vaaditaan useissa vanhoissa peleissä, kuten Pac-Manissa. Lörpöt alkuperäiset napit vaihdoin Suzon valmistamiin Happ Competition -tyyppisiin nappeihin. Niissä on myös lyhyt liikerata ja hyvä vaste. Napin muoto on myös mukavan moderni. Ykkös ja kakkospelaajan starttinapit ovat AR1100 -kabinetissa aika erikoiset. Ne ovat lehtikytkimellä varustetut ja ilmeisesti erikoisvalmistetut, koska niiden asennustila johtuen monitorista on varsin pieni. Usean illan hakemisen jälkeen vastaavaa nappia ei tahtonut löytyä, mutta arcadeshop.de -firmalla oli japanilaisia Sanwan ja Seimitsun valmistamia erittäin lyhytvartisia tulitusnappeja. Niiden asennussyvyys on vain 35mm. Valitettavasti toivomaani mustaa väriä ei löytynyt varastosta, mutta myyjä oli ystävällinen ja tilasi niitä erikseen Japanista. Nyt jälkiviisaana Seimitsu tai Sanwa -napeilla olisi voinut korvata Suzon Competition -napit kokonaan, sillä napeissa ei ole naksuvaa mikrokytkintä laisinkaan, joten pelaaminen olisi kaiketi hiljaisempaa ja miellyttävämpää. Naksuminen nimittäin kaikuu "kivasti" ontossa metallipaneelissa.

Alapaneeliin ostin Marquardtin valmistamia keinukytkimiä. Ne ovat keskenään samannäköisiä, mutta erityyppisiä, kuten on-off, on-off-on ja (on)-off-(on). Niitä tarvitsin lisävalaistuksen, tietokoneen virran, äänenvoimakkuuden ja päävirran käyttämiseen edestä käsin. Teetetyssä, mustassa paneelissa oli neliskanttiset reiät valmiiksi näille. Lisäksi laserleikatut reiät neliskanttisille asteikkoledeille. Niiden asennus onnistuikin levyn pintaan huomaamattomasti eikä niitä huomaa, kuin palaessa. Ledit on kytketty sisällä olevan tietokoneen emolevyyn. Ohjaimien asennus oli yksinkertaista, sillä johdotukset olivat valmiina. Johdot kannattaa silti merkitä hyvin.

Kaiuttimet ovat AR1100 -kabinetin huonoin osa-alue. Ne ovat halvimmat mahdolliset muovikalvoelementit ja ääni on sen mukainen. Alkuperäiset kaiuttimet korvasin Logitechin 2.1 järjestelmällä. Kaiuttimet olivat kaksitiemallia ja erittäin erottelevat. Melkeinpä liian monitorimaiset. Onneksi ääni muuttuu hieman miellyttävämmäksi ekvalisaattorin avulla ja subbari kumisee ihan kivasti kabinetin pohjalla. Kassalippaan jouduin poistamaan subbarin tieltä, mutta se ei haitannut.

Kun kabinetin työt oli tehty, oli aika asentaa sisälle tietokone. Mielessä oli myös parin suosikkipelin hankinta, mutta päätin ainakin aluksi kokeilla tietokonetta, koska sellainen jäi ylimääräiseksi uuden tieltä. Tietokone on 3,2 GHz:n Pentium 4 Presscott -prosessorilla ja kahden gigatavun 400Mhz muistilla. Näytönohjain on kireäksi viritetty Geforce 6600GT eli koneella toimii myös pari vuotta vanhat PC-pelit aivan hyvin. Tietokone mahtui hyvin pelipiirilevylle varattuun tilaan. Levyasemat ja virtalähteen asensin hieman sivuun, mutta nekin lähtevät nostamalla pois. Hiirenä on kätevä langaton hiiri, vaikka sitä ei normaalikäytössä tarvitsekaan. Vain asentaessa tai säätäessä jotain. Näppäimistön sain ilmaiseksi työpaikalta ja näppäinkomennot kierrätetään USB-liitäntäisen J-PAC sovittimen kautta. J-PAC:n tarkoitus on lähettää peliohjaimien ja lisänappien komennot näppäimistönpainalluksina tietokoneelle. Sovittimella saa myös tietokoneen normaalin D-SUB VGA -liittimen signaalit välitettyä kabinetin JAMMA-liittimen videonastoihin. Se ei muunna näyttösignaalia arcademonitorille sopivaan muotoon. Ainoastaan ei päästä vääriä taajuuksia läpi, jotta näyttö ei rikkoontuisi. No, osaa se kuitenkin 31 KHz:n signaalin puolittaa, jotta jotain selvää saa kuvasta tarvittaessa. 15, 25 ja 31 KHz rajat asetetaan sovittimessa dippikytkimillä, joten ruutuun ilmestyy kuva vasta, kun jotain kunnollista näytettävää on. Koska aito arcademonitori ja nykyaikainen PC:n näytönohjain eivät puhu samaa kieltä, Kuvan saamiseksi ruutuun tarvitaan hieman säätöä. Voi käyttää AdvanceMAME -nimistä ohjelmaa, joka mielestäni on hieman vanha ja sille ei ilmeisesti löydy tukea enää. Voi myös korvata alkuperäisen näytönohjaimen erityisellä ArcadeVGA -näytönohjaimella, joka lähettää sopivaa signaalia halutessa, jolloin normaali Windowsin käyttö onnistuu arcademonitorilla, mutta ohjain on kallis. On myös olemassa videokonverttereita, mutta nämäkin ovat tyyriitä ja hieman kömpelöitä. Itse käytin Soft15KHz -nimistä ohjelmaa, joka asentaa Windowsiin sellaiset näyttöajurit, joilla normaali näytönohjain lähettää sopivaa videosignaalia. Ohjelma toimii tavallisimpien näytönohjainten kanssa testatusti. Jos ei ole J-PAC -sovitinta, oman johdon tekeminen ei ole erityisen vaikeaa, sillä JAMMA-liittimen ja VGA-liittimen nastat on hyvin dokumentoitu.

Lisämausteeksi asensin neljä kylmäkatodia pelikabinetin taakse hohtamaan. Niitä halutessa voi ohjata musiikin mukaan, jolloin ne vilkkuvat bassojen ja diskanttien mukaan erikseen. Ääniohjaimet ovat PC:n modauspuolelta tuttuja edullisia yksiköitä. Alaosan kontrollipaneelin keinukytkimillä voi valita, ovatko valot sammutettuja, palavat yhtäjaksoisesti vai vilkkuvat musiikin tahtiin.

Pääkäyttöliittymänä käytän Maximus Arcade -nimistä frontendia. Siinä on tuki kaikelle, mitä kuvitella voi ja kaikki on erittäin ammattimaisesti toteutettu. Myös ulkonäön ja flash-animaatiot voi vaihtaa omaan teemaan sopiviksi, mutta sitä en ole kerennyt vielä tehdä. Ohjelma ei ole ilmainen, mutta dokumentointi, apufoorumi ja ohjelman laatu on niin paljon edellä ilmaisia, että ihan mielellään sitä maksoi. Tämä voi kuulostaa ylimieliseltä, mutta usean kömpelön ja vain vähän sinnepäin toimivan ilmaisen harrastelijafrontendin kokeilun jälkeen meinasi usko loppua. Monen frontendin kohdalla on kehitystyö unohtunut alkuinnostuksen jälkeen. Musiikkipuolesta huolehtii ihan selkeästi toteutettu MultiJuke -ilmaisohjelma. Se on tehty erityisesti omatekoisiin jukebokseihin ja oletuksena sitä ohjataan joystickilla. Oli iso homma muuttaa kahden ihmisen levykokoelma MP3-muotoon ja työ onkin vielä kesken. Volyymia voisi säätää kaiuttimen säätimestä, mutta kabinetti pitäisi aina avata. Sen sijaan asensin pienen apuohjelman, jolla Windowsin volyymia voi säätää näppäinyhdistelmällä. Näppäinyhdistelmän ohjelmoin J-PAC sovittimeen ja näppäimet johdotin alakontrollipaneeliin. Kabinetin pelipuolella on PC-pelejä ja emulaattoreita kuten MAME, joilla vanhojen suosikkien pelaaminen onnistuu mainiosti.

Tällä hetkellä, kun kabinetin käynnistää, kuva ilmestyy ruutuun, kun ajuri lähtee käymään. Windowsin tai biosin latausruutuja ei tarvitse siis katsella, jos ei halua. Rahan syöttämiset, pauset, volyymit, pelien valinnat, pelaamiset ja peleistä poistumiset, käynnistys ja sammutus onnistuvat avaamatta kabinettia tai koskematta näppäimistöön tai hiireen. Myös Windowsin taustakuvat, värit ja näyttöteemat on muutettu eri ohjelmilla kabinetin mustanpunaiseen yleisilmeeseen sopiviksi, mikäli windows sattuu vilahtamaan joskus vahingossa ruutuun. Frontend -ohjelman kuvat ja animaatiot on vielä muuttamatta.

Yhteenvetona kaikki sujui mukavasti. Kabinetista tuli kalliinpuoleinen omaa turhamaisuuttani, kun teemaan sopivat baarijakkaratkin piti vielä hankkia, mutta selvästi edullisemminkin sen voi hoitaa. No, ainakin näyttää ihan hienolta, vaikka itse sanonkin ja sopii olohuoneen tummanpuhuvaan sisustukseen hyvin. Vielä pitäisi asentaa rahalukko ja rahalaskuri toimimaan, koska alkuperäinen rahansyöttö tuli muutettua. Lisäksi pientä viilailua tarvitaan pelien kuvakaappauksissa, latausruuduissa ja sen sellaisissa. Myös PC:n tuuletin on varsin äänekäs jukeboxikäyttöön, joten se pitää vaihtaa hiljaisempaan ja varmaan myös kabinetin ilmanvaihtoa pitää muutenkin petrata. Myös jonkinlainen verkkoyhteys pitäisi viritellä asunnon muiden tietokoneiden kanssa, sillä tällä hetkellä tiedostojen siirtely tapahtuu ulkoisella kovalevyllä.

Nostalgiamielessä AR1100 on aivan omiaan. Samanlaisilla on tullut itsekin pelailtua huoltoasemilla, kahviloissa ja huvipuistoissa, ellei isompaa ja houkuttelevampaa peliä ole ollut viemässä rahoja. Kabinetti on myös kotikäyttöön passeli, jos hakee kompaktia ja helppohuoltoista mallia pieneen pelailuun. Arcade-elämyksenä se ei ole kovin erikoinen. Perinteisempiä ja räväkämpiä yleiskabinetteja on olemassa paremmalla äänentoistolla ja isommalla kuvalla. Kabinetti ei myöskään sovi ihan kaikille peleille ilman muutoksia. Kolme tulitusnappia on joillekin peleille, ja erityisesti Neo-Geo -peleille liian vähän. Neljännen napin vielä saa asennettua, mutta peltinen ohjainpaneeli alkaa ollakin sitten jo täynnä. Kahden pelaajan peli voi välillä äityä kyynärpäätaktikoinniksi ahtauden takia. Paneeliin ei myöskään sovi kaksien ohjaimien lisäksi oikein muita ohjaimia, jos harkitsee monipuolisempaa emulaattorikäyttöä. Kannattaa siis pohtia tarkasti etukäteen, mitä kotipelailultaan toivoo.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

• Lassen Emulaattorikabinetti - Lasse Pääkkösen vastaavanlainen projekti samanlaiseen kabinettiin.
• Arin Mamekabinetti - Samanlaisen kabinetin muutostyö emulaattorille.
• Emulaattorikabinetti - Blogi kabinetin rakentamisesta.
• Pac-Man -projekti - Blogi MAME-kabinetin rakentamisesta.
• Pelikonepeijoonit Pelikonepeijoonien AR1100.
• MAME Game heaven - Omatekoinen MAME -kabinetti.
• Coin-op Express - Arcadeosia.
• Betson - Arcadeosia.
• Censiblea Amusements - Arcadeosia.
• Build YOur Own Arcade Contols - Vastaavia projekteja esiteltynä ympäri maailman.
• Easy MAME Cab - Tietopaketti kabinetin rakentamiseen.

• Arcadeshop - Saksalainen arcadeosakauppa. Hyvä valikoima ja nopea palvelu.
• Parts4Pinballs - Myös ihan mukava arcadeosavalikoima Norjassa. Nopea ja edullinen toimitus.
• Gremlinsolutions - Brittiläinen arcadeosakauppa.
• Happ Controls - Suuri pelialan varaosien jälleenmyyjä. Varasto myös Euroopassa.
• Ultimarc - I-PAC ja J-PAC -sovittimia, ArcadeVGA näytönohjaimia sekä muita osia.
• Hagstrom Electronics Näppäinenkooderi. Vaihtoehto Ultimarcin tuotteille.
• Groovy Game Gear - Arcadeosia.
• Coin-op Express - Arcadeosia.
• Betson - Arcadeosia.
• Swallow Amusement Machines - Arcadeosia.
• Censiblea Amusements - Arcadeosia.
• Suzo UK - Täältä saat mm. Suzon arcadeohjainkatalogit ladattua.
• Seimitsu - Japanilainen arcadeohjainvalmistaja. Kuvat ja tiedot malleista.

• Elektori - Hyvä valikoima elektroniikkaa.
• Kouluelektroniikka - Elektroniikkaa.
• Partco Oy - Elektroniikkaa.
• Yleiselektroniikka Oy - Elektroniikkaosia.
• Elektrolinna - Elektroniikkaosia.
• Bebek Oy - Elektroniikkaosia.
• SP-Elektroniikka - Elektroniikkaosia.
• Marquardt - Kytkinvalmistaja.

• Jammaboards - Jamma-tietoutta.
• Retroblast - Joystick- ja ohjainvertailuja, arcadeartikkeleita.
• Tietoa Japanilaisista arcadeohjaimista. -
• Powerstrip - Ohjelma, jolla saa muokattua näyttösignaalia tarkasti.
• Soft 15KHz - Huomattavasti Powerstripia helpompi ohjelma. Suosittelen!
• Maximus Arcade - Frontend eli arcadekabinetin käyttöliittymä. Maksullinen, mutta ilmainen kokeiluversio.
• MaLa - Toinen Frontend. Ilmainen.
• AtomicFe - Myös ilmainen ja kelvollinen frontend.

• Tampereen Liikeacryl Oy - Täällä teetätin laserleikatut pleksiosat. Suosittelen.
• Etra - Muovituotteita. Akryylia, polykarbonaattia ja listoja.
• Vink - Muovituotteita.
• Muoviura - Muovituotteita ja muovin työstöä.
• Etola Oy - Muovilevyt ja listat.
• Duuri Oy - Muovi- ja metallilistat.
• T-molding - Muovista T-listaa kabinettiin, mikäli alkuperäiset ovat hajalla.
• Biltema - Maalit, kemikaalit, työkalut sekä kaiutinritilät.
• Clas Ohlson - Työkalut, edullinen kartiopora.
• Muoviura - Muovituotteita ja muovin työstöä.