Omatekoinen pokeripöytäPahoittelen kuvituksen ja linkkien puutteellisuutta. Koitan lisätä myöhemmin. Sain tyttöystävältäni 2006 joululahjaksi hienon pokerisetin ja myöhemmin erittäin laadukkaan korttikengän ja korttikulman. Ajattelin, että jonkinlainen kortinpeluupöytä olisi myös hauska tuomaan tunnelmaan kotikasinoon. Tuona Jouluna oli se pokerisetti ja pokeripöytäbuumi pahimmillaan ja pokerisalkkujen ohessa kaupiteltiin kaikenlaisia irtokankaita ja myös kahdeksankulmaisia, muovisia "tabletoppeja". Taisipa joitakin pokeripöytiäkin taitettavilla jaloilla olla, mutta niiden hinnat liikkuivat kahden-kolmen sadan tienoilla. Mietin, että iso, raskas ja vihreä kangas pöytäliinana olisi ihan mukava, mutta se varmaan liikkuisi jonkin verran käytössä. Toisaalta sen voisi kai pestä tarvittaessa. Muovisen taittomallin huono puoli oli tietty huteruus ja kankaassa näkyvät selvät taitokset. Ainakaan muutaman edullisen tuotteen laatu ei oikein vakuuttanut. Pokeripöydät taas olivat hieman liian kalliita satunnaiseen käyttöön. Nekin olivat hinnoiteltu usein buumin mukaisesti ja hinta ei missään nimessä vastannut laatua. Ajattelin sitten, jos tekisi itse. Netistä onneksi löytyikin ohjeita omatekoisiin pöytiin. Varsin hienoja ja ammattimaisen oloisia pöytiä olivat monet tehneet ja edullisesti. Kokonainen pöytä jalkoineen tuntui liioittelulta, mutta omatekoinen ja vähän tukevampi tabletop eli kankaalla päällystetty levy reunan nahkatoppauksilla vaikutti hyvältä idealta. Laskeskelin, että satasen tienoille hintakin noin asettuisi. Tämä oli silloin kustannuksiltaan muovitoppereiden ja halvimpien taittojalkaisten pöytien välistä ja sopi minulle varsin hyvin. Nyt vastaavien tuotteiden hintatilanne voi olla hieman eri kuin silloin 2006.
Aloitin siis suunnittelun ja materiaalien hankkimisen. Päätin, etten tingi pintamateriaaleista, sillä tämä osa-alue näytti olevan halvimpien kaupallisten tuotteiden heikko kohta. Toppausten ja keinonahan eli vinyylin täytyy kestää kulutusta ja nojailevia kyynärpäitä. Samoin kankaan täytyy kestää kulutusta, olla miellyttäväntuntuista iholle ja korttien käsittelyn täytyy sujua. Aloitin kankaan ja keinonahan valinnasta, koska näihin kuluisi suurin osa kustannuksista. Netistä löytyi useita ohjeita ja niissä oli linkkejä aitoja kasinoverkoja myyviin liikkeisiin. Lopulta lahden toiselta puolelta Ruotsista löytyi Magnus Anderson AB, joka pokeri- ja kasinotarvikkeiden lisäksi myi aitoja kasinoverkoja metrihinnoin. Heillä oli laaja valikoima mikrokuitua ja villaa eri väreissä ja tarvittaessa myös painatettuna omalla logolla. Myös pohjahuopavaihtoehtoja veran alle. He myös lähettivät mallipalat väreistä ja materiaaleista, joten valinta oli helppo tehdä eikä pelkkään kuvaukseen ja valokuvaan tarvinnut turvautua. Valokuvien sävyt eivät nimittäin ihan vastanneetkaan värimalleja. Mallipaloja tutkittuani tilasin sopivan pätkän kangasta. Kangas oli kallista ja se muodosti suurimman osan kustannuksista. Onneksi tämä myös näkyi kankaan laadussa. Keinonahka oli mustaa vinyyliä hennolla nahkastruktuurilla ja pohjakankaalla. Nahka löytyi lopulta kaupungin keskustan ulkopuolelta Eurokangas -liikkeen poistomyynnistä edullisesti. Tätä ennen sain kiertää muutamankin liikkeen läpi. Kuulemma mopoilijat ja kaikenlaiset tuunaajat ostivat keskustan liikkeistä mustat vinyylit pois. Kasinoverkaa myy useampikin firma netissä. Artikkelin lopussa on linkkejä. Myös muukin sopivan paksu ja joustava kangas tai huopa saattaa käydä. Biljardiverat ovat liian karkeita ja pisteleviä käsille. Tekonahkaa kannattaa kysellä verhoiluliikkeistä ja kangaskaupoista. Kasinoveran alle tietty piti saada jonkinlainen pehmuste tuomaan oikeaa tuntumaa. Magnus Anderson itse myi paksua villahuopaa sinne alle ja tätä samaa vaaleaa huopaa sai myös verhoilu ja kangaskaupoista (Magnus Andersonia edullisemmin). Joissakin netin ohjeissa kuitenkin käytettiin ohutta vaahtomuovia. Päätin kokeilla 3 mm paksuista vaahtomuovia, koska se oli sopivan kimmoista. Tämä löytyi vaahtomuovimyymälästä. Myös verhoiluliikkeet myyvät ohutta vaahtomuovia metritavarana. Tuoteniminä saattaa olla esimerkiksi Eterlon tai Superlon. Samasta myymälästä löytyi reunatoppausten pehmikkeeksi solumuovia myös metritavarana. Solumuovi on tuttua esimerkiksi telttapatjoista. Pohjalevy oli halpaa kuitulevyä, joka löytyi ilmaiseksi. Sitä oli käytetty jonkun sisustusmateriaalikuljetuksen suojana. Kuitulevyn toinen puoli oli kiiltäväksi laminoitu. Reunattoppausten rungoksi ostin muotoon höylättyä koristelautaa. Laudan yläpuoli oli selvästi kupera ja reunat olivat pyöristettyjä. Lisäksi muutama teräskulmavahvike ja koristelistaa. Käytin tabletopin mittana keittiön pöytää, koska tämän pöydän päällä sitä korttia lopulta iskettäisiin. Jos teet samantapaisen, kannattaa käyttää sellaisia mittoja, jotka sopivat, vaikka pöytä vaihtuisikin joskus. Tabletopista ei tullut ns. pokerimallia pyöreillä päädyillä ja verallisella panostusalueella vaan yleismallisempi kokoveralla. Suorakulmainen oli myös helpompi säilöä pystyasennossa. Aloitin tekemällä reunatoppauksen kehikon osat, jotka lopulta kiinnitin toisiinsa käyttämällä puuliimaa ja kulmarautoja. Toimenpide oli melko yksinkertainen. Jiirisaha ja useat pienehkät ruuvipuristimet olivat kätevä apu työssä, mutta luulisin ilmankin onnistuvan. Kun kehikon sisämitta oli selvillä, sahasin pohjalevyn sopivaksi ja liimasin sen päälle 2 mm:n kovapahvin tuomaan vähän sopivaa rakennetta. Pahvin päälle liimasin ohuen vaahtomuovin. Käytin liimaamiseen ruiskutettavaa kontaktiliimaa. Liimaaminen oli yksinkertaista, kunhan liimaa ei levittänyt liikaa ja ei painellut vaatomuovia vaan antoi sen rullautua siististi levyn päälle. Kun liima oli kuivunut, leikkasin seuraavana päivänä vaahtomuovin levyn kokoiseksi. Lopulta oli aika pingottaa verka levyn päälle ja reunojen ympäri. Käytin sähköistä nitojaa, sillä se nopeutti ja helpotti työtä merkittävästi. Sähköisiä nitojia saa nykyään varsin edullisesti, mutta käsikäyttöisellä pärjää lähes yhtä hyvin. Pingottaminen tehdään aina keskeltä lyhyille reunoille samalla vetäen verkaa reunan yli mutta myös hieman keskeltä lyhyitä reunoja kohti, jotta ryppyjä ei synny suuntaan eikä toiseen. Tasainen pingotusveto koko kankaan matkalla on tärkeää. Asiassa auttaa, jos kangas on tismalleen suorassa suhteessa levyyn ja suoraksi leikattu. Reunoista näkee, pingottuuko selkeästi liikaa tai liian vähän. Kulmien siistiminen leikkaamalla ja nitomalla kunnolla varmistaa siistin ja pysyvän lopputuloksen. Apukäsipari ei ole välttämätön, mutta nitominen on varmasti helpompaa, kun on joku auttamassa. Itse tein yksin. Muutamilla sivuilla ja foorumeilla on tietoa biljardiveran asentamisesta. Ohjeita voi soveltaa tähän. Vaikein vaihe oli leikata ja liimata solumuovin palat reunojen ympärille toppaukseksi. Solumuovi oli riittävän taipuisaa ja rakennustöihin tarkoitettu asennusliima toimi ihan hyvin, mutta työ vaati tarkkuutta. Solumuovin päälle liimasin vielä samaa ohutta vaahtomuovia kuin kasinoveran allekin. Vaahtomuovi tuo sopivaa kimmoisuutta ja se pitää tekonahan siistin sileänä kun alla oleva jäykempi solumuovi kestää kyynärpäät ja palautuu aina muotoonsa. Tekonahan kaistaleet leikkasin oikean kokoiseksi paperikaavojen avulla. Tyttöystävä ompeli saumat koneella. Paksumpi tekonahka saattaa vaatia tehokkaan ompelukoneen. Lopuksi kaistaleet nidottiin kankaan tavoin keskeltä kulmiin tasaisesti pingottaen. Viimeisenä oli reunaosan kiinnitys levyyn ja verkaan. Alle tuli liukuestettä ja pahvia, jotta pöytä ei naarmuunnu ja tabletop ei lähde liukumaan paikaltaan. Aiheeseen liittyviä linkkejä, joilla pääsee alkuun:
|
 
Pokeripöydässä käytettyä puutavaraa.  
Pienet ruuvipuristimet osoittautuivat käteviksi.  
Magnus Andersson AB:n villaverkamalleja.  
Magnus Andersson AB:n mikrokuituverkoja. Tätä itse käytin pokeripöydässäni. |