Juhan Pelisivut

Mikko Haapasaaren omatekoinen pajatso

Myös Mikko Haapasaari Tampereelta kertoi melko pian Pajatsosivujen perustamisen jälkeen omasta pajatsoprojektistaan. Hän on oikeiden pajatsojen lisäksi kiinnostunut myös niiden rakentelusta. Oli todella helpottavaa huomata, etten ole ainoa rakenteluun vinksahtanut tässä maassa, enkä edes tässä kaupungissa! Hänen elektroninen pajatsoprojekti valmistui syksyllä 2004 ja toinen, edelliseen pohjautuva ja tässä jutussa esitelty valmistui äskettäin. Hän kertoo jälkimmäisestä projektistaan näin:

"Joulun alla tuli mieleeni rakennella appiukolle lahjaksi pajatso. Projekti valmistui nippa-nappa Jouluksi. Lähtökohdaksi otin elektronisen pajatson. Laite toimii 20 sentin kolikoilla ja voittoportteja on seitsemän. Voittoporttien säädöt ovat vakiot, ja palautusprosenttia hallitaan muuttelemalla voittoporttien voittojen arvoa ohjelmallisesti. Palautusprosentti pysyy halutuissa rajoissa (noin. 80%). Nykyisessä ohjelmaversiossa on 3 eri voittoarvoyhdistelmää. Kuvassa näistä keskimmäinen. Kuvassa näyttöjen kohdalla ei ole vielä tumman punaista sellofaania, josta kerron myöhemmin."

Raha-aukko ja lyöntilaite:

"Materiaalina käytin mustaa polyeteeniä. Polyeteenia on helppo työstää, se on edullista ja riittävän kestävää. Hankin polyeteenin TKA-yhtymästä. Lyöntilaitteen runkoon käytin 4 mm levyä. Tämä paksuus helpotti lyöntilaitteen liittämistä pelilevyyn, koska pelilevy oli myös 4 mm. Palanen polyeteeniä näiden kahden osan taakse ja senkatulla uppokanta ruuvi/mutteri -yhdistelmällä palat yhteen."

"Osat muovasin paksun laudan päällä. Laitoin polyeteenilevyn laudan päälle ja asetin tukevan ja terävän puukon haluttuun leikkauskohtaan. Lyönti keskikokoisella vasaralla puukon päälle ja polyeteeni muotoutui helposti ja siististi. Vaaleat jäljet leikkuureunassa sai pois, kun hiustenkuivaajalla lämmitti reunaa. Lyöntilaitteen runko-osien väliin laitoin samaa 3 mm rimaa, jota käytin pelitaulussakin. Takapuolelta 1 mm terällä läpi kaikista paloista, paitsi päällimmäisessä vain puoleen väliin. Reikiin 1 mm pianolankaa tai pieniä uppokantaruuveja pitämään paketti kasassa. Pianolangan hankin Harraste Oy:stä."

"Lyöntilaitteen mekanismi on yksinkertainen. Siinä on kaksi tuuman kokoista prikkaa, joiden välissä kaksi 10 sentin kolikkoa. Tämän jonon perässä tulee ylhäältä akseloitu, 3 mm polykarbonaattiliuska, joka toimii kolikon heittäjänä. Sen leveys on 4 mm ja pituus 35 mm. Kolikon hivenen ylös suunnattu lähtöalusta sijaitseekin sitten jo pelitaulun puolella eli kolikon heittäjä kulkee lyöntitilanteessa taulun ja lyöntilaitteen sauman yli. Lyöntiliuska on pakollinen,koska pelkkä prikkajono ei antaisi kolikolle tarvittavaa lähtönopeutta. Pieni vipuvarsi auttaa tässä, ja antaa paremman pelituntumankin. Lyöntilaitteen rakenne on sen verran yksinkertainen, että väärinpeluu työntämällä pianolankaa lyöntilaitteen läpi on mahdollista, mutta ei tietenkään haittaa kotikäytössä. Parilla lisäosalla tämäkin estyisi."

Kaappi:

"Projektin kaappiin tilasin palat Kalevan Vanerista. Liike on tamperelainen, vanha ja perinteinen. Muistan asioineeni liikkeessä n. 9-vuotiaana, jolloin rakensimme kaverin kanssa flipperiä aktiivisesti. Valmiiden Cad-kuvien mukaan sahattiin yhdestä palasta pelin "etupokat", ja tarvittavat kaapin palat ja tietysti taustalevy. Mukaan pyysin muutaman 15 milliä leveän lastulevyriman, jotka ylettyvät kaapin reunasta reunaan." (Kalevan Vaneri on pieneksi liikkeeksi todellakin vanha! Se lienee toiminut paikalla jo 60-luvulla. Jo isäukkoni lapsuudentuttu naapurista oli ollut apupoikana liikkeessä. Liikkeen omistaja on sittemmin jo vaihtunut. toim.huom.)

"Koska en ole insinööri, piirsin kuvat väärin. Etulevyn yläosa jäi matalaksi. Rahalukko ei mahtunut korkeutensa puolesta projektilaitteeseen. Toisaalta joku on väittänyt, että insinöörin ja salaman yhtäläisyys on siinä, että ensin tulee välähdys, sitten korjataan jälkiä. Vivahde-ero Pelle Pelottomaan on siis häviävän pieni. Joka tapauksessa taas tuntui siltä, että olisi aika painaa aasilakki syvälle, syvälle päähän. No, kotikäytössä voidaan lähteä olettamasta, että säästöpossuun työnnetään ainoastaan oikeita rahoja."

Pelitaulu:

"Pelitaulu on 4 mm läpinäkyvää polykarbonaattia. Tampereen Liike-Acryl osoittautui hyväksi hankintakanavaksi. Levy kestää hyvin iskuja ja kesti myös alkeelliset työstömenetelmäni. Ja kestää varmasti myös pelaamisen. Voittoporttien nastat tein poraamalla 0,6 mm:n reiät levyyn, ja naputtamalla vasaralla 1 mm:n pianolangan pätkät porteiksi. Levy kestää kolikkojen osumien aiheuttaman rasituksen, ja antaa eloisat pomput. Taulun muut osat ovat 3 mm:n mustaa polyeteenirimaa, jonka leveys 4 mm. Ne kiinnitin poraamalla reiän läpi ja 1 mm:n pianolangalla naulaamalla. Polyeteenirima on joustavaa ja sitä on helppo työstää."

"Pelitauluun piti saada myös jotain väriä. Näyttöjen kohdat halusin kuitenkin jättää läpinäkyviksi. Apu löytyi Brand Factory Mainoshietala Oy:stä, kiitokset Hietalan Jarkolle. Ikkunoiden mainosteippauksiin käytettävät muovitarrat antoivat polykarbonaattilevyn taustapuolelle liimattuna tauluun värit. Rajana oli leikkuu- suunnittelu- ja liimaustaito. Liimauksessa saippuaveden käyttö auttaa välttämään kuplat (myös sopivan taipuisa muovilasta on oikein kätevä apuväline. toim.huom.) Näyttöjen kohdalle laitoin tumman punaista sellofaania. Näyttöjen numerot näkyvät hyvin läpi ja tumma väri peittää kaiken muun. Väri lisäksi korostaa näyttöjen kontrastia."

Elektroniikka:

"Laitteen aivot toteutin AVR Mega16 mikrokontrollerilla. Kiitokset Tuukka Kalliokoskelle, joka kärsivällisesti on yrittänyt saada minut ymmärtämään peruskouluelektroniikan saloja. Laitteen piirilevyjen syövyttämisestä, ja pääkortin piirtämisestä kiitokset Jani Alholle. Voittoporttien piirilevyt piirsin itse. Kuten tarkkaavainen lukija muistaneekin, en ole insinööri: Kortit toimivat vasta yhden hyppylangan lisäämisen jälkeen. Kortilla on myös voittoporteille 7-segmenttinäyttö. Portteja luetaan IR-led -valotransistori pareilla, jotka hankin Bebekistä. Kolikko pystytään havaitsemaan pelitaulun läpi, ilman rumia läpivientejä. Kiiltotarrat lasissa estävät voittoporttien häiritsemisen esim. kättä portilla heiluttelemalla. Hopperille rahat keräävässä rahatiessä on oma anturinsa laskemassa sisään pelattujen kolikoiden lukumäärää."

Ohjelmisto:

"Tunnetusti tyhjä pää ei voi toimia, eli AVR mikrokontrolleri vaati ohjelman toimiakseen. Kaukaa historiasta kaivoin ohjelmointimuistojani, ja perus Basic:illa väänsin koodin. Kenties versio 1.0.42 toimi toiveideni mukaan. Kääntämisen jälkeen, siirsin koodin AVR:lle ohjelmointikaapelilla. Kortilla oli varauksena ohjelmointiliitin, joten piiriä ei siis tarvitse irroitella ohjelmoinnin takia, kiitos Jani. Piirin jalat säilyvät näin paljon pidempään ehjänä. Tilastointitiedot kirjoitetaan piirin ROM-osioon virran katketessa. Näin esimerkiksi palautusprosentin laskenta ei sekoa laitteen sammuessa. Tilastointi pitää muistissa seuraavat tiedot: Sisään pelatut rahat, ulos maksetut rahat, palautusprosentti ja hopperista tyhjennetyt kolikot."

Voitonmaksu:

"Voitot maksetaan Compact Hopperilla. Se oli Lasse Pääkköselle jostain varastoon jäänyt ja kaupathan siitä sitten syntyivät. AVR ohjaa hopperia. Voittokaukalo on tehty leikkaamalla sopiva pala 1,5 litran virvoitusjuomapullosta. Muoto oli sopivasti pyöreähkö. Jos nyt joku sattuisi koneesta voittamaan jotain, muoto helpottaa rahojen keräystä kaukalosta. Etiketin nyt kuitenkin jaksoin liottaa pois muovista. Ratkaisu ei välttämättä täyttäisi automaattivalmistajien tai vakuutusyhtiöiden murtosuojadirektiiviä, mutta kotikäytössähän kaikki on sallittua!"

Rakenne:

"Pelitaulu tuettin lasia vasten niillä aiemmin mainitsemillani lastulevyrimoilla. Rimat, pelitaulu, lasi ja päällipoka kiristettiin yhdeksi paketiksi perinteisellä siipimutteri-ruuvi yhdistelmällä. Paketti kiinnitettiin kaappiin kahdella saranalla, ja Biltemasta hankitulla lukolla (vakuutusyhtiön väheksymä). Kaiken päälle tarvittiin toki lasi. Aki-Lasi Oy sai toimia tämänkin hengentuotteen hovitoimittajana. Paksuutta lasilla on muistaakseni 8 mm."

Oma arviointi:

"Vaikka Suomen lainsäädäntö muuttuisi, ja operointi laitteella tulisikin lailliseksi, en kuitenkaan lähtisisi ansiomielessä laitetta sijoittamaan edes Turun poliisilaitoksen aulaan. Kone varmasti putsattaisiin sielläkin - virallisen valvojan läsnäollessa. En tässä aliarvioi Turkulaisen poliisin älykkyyttä, toimitapoja tai lainkuuliaisuutta. Arvio pohjaa näkemykseeni omista teknisistä ratkaisuistani, ja niiden heikkouksista. Muutamat ratkaisut voisi kehittää pidemmälle, ja koneen epäreilu tyhjentäminen tehdä mahdottomaksi, tai edes hankalaksi. Mutta kuten monesti tässä dokumentissa olen maininnut, laite on täysin riittävä kotikäyttöön. Toimii ja vie rahat!"