Jari Kokon omatekoinen pajatso
Pian Pajatsosivujen perustamisen jälkeen tuli yhteydenotto Jyväskylästä Jari Kokolta. Hän oli jo ehtinyt toteuttaa minun ja monen muun pelimiehen haaveen itse tehdystä pajatsosta. Hieno, RAY:n Juhlapajatsoa mukaileva peli on hänen ensimmäinen projekti, mutta toinen, Sinistä ihmettä muistuttava, täysin mekaaninen minipajatso on kuulemma myös valmis! Kolmas on vielä työn alla. Toivottavasti Pajatsosivut pääsee julkaisemaan jutun Jarin muistakin peleistä pian, mutta tässä siis hänen ensimmäisestä projektistaan.
Jari kertoo komeasta pelistään näin:
"Hommahan lähti käyntiin siitä, kun liityin noin 4-5 vuotta sitten erääseen talliporukkaan ja piti keksiä, mitähän sitä rupeaisi puuhastelemaan. Mieleeni tuli ajatus tehdä oma jasso. Ehkä tämä ajatus oli kytenyt mielessäni jo jonkun aikaa, koska olin jo tehnyt ala-asteella ihka ensimmäisen jasson. Tosin se ei maksanut voittoja mutta, lyömään sillä kyllä pääsi. Aloinkin piirtämään 1/1 kokoista kuvaa tulevasta pelistä."
"Rakentamisen aloitin taustalevystä. Taustaksi valitsin laminoidun lastulevyn, joka myöhemmin osoittautui huonoksi valinnaksi. Se alkoi esim. vääntymään jo pienestäkin kosteudesta. Heti sen jälkeen, kun huomasin moisen ilmiön, niin täytyi hitsailla taustalevyä tukemaan kulmaraudoista kehys, että levy pysyisi suorana. Materiaalia en lähtenyt vaihtamaan koska en siihen aikaan noista jassoista paljon tiennyt. Ja olihan laminaattipinta hyvin kulutusta kestävää. Seuraavaksi hommasin Etolasta mustaa muovilevyä, jonka kiikutin samantien kaverin isälle, joka leikkasi vannesahalla siitä 8 mm rimoja pystylistoiksi. Tauluun ne on kiinnitetty pienillä puuruuveilla ja ruuvien kannat on saatu piiloon mustalla kontaktimuovilla."
"Sitten alkoikin mielenkiintoinen vaihe - voitonmaksun rakentelu. Aluksi pajatsossa oli samantyyliset voitonmaksurattaat kuin 20 pennin pajatsossa. Idean sain työkaverilta kun kyselin vinkkejä suunnitteluvaiheessa. Hän oli sitä ikäluokkaa, joka muisti vanhemmat pajatsot. Tuon ajan peleissähän oli neljäsakaraiset rattaat rahapatsaiden alalaidassa. Voittoporttiin osuessa kolikko tippui mekanismiin ja mekanismin kynsi vapautti rattaan pyörimään, joka pyörähti jonkun matkan riippuen voiton suuruudesta ja voittokolikoita vapautui rattaan pyöriessä."
"Voitonmaksu pajatsossani toimi samalla tavalla, mutta rattaat laukaistiin solenoideilla. Solenoidit laukesivat kun kolikko meni voittoportin läpi jossa, oli kaksi erillistä messinkiliuskaa. Kolikko näihin osuessaan yhdisti liuskat toisiinsa ja sähkö kulki releille, jotka ohjasivat solenoideja. Virran sain vanhasta auton akkulaturista. Täytyy myös mainita, että kaverini ideoi tämän toimintatavan, koska itse en sähköstä juuri ymmärrä."
"Sain muutaman kuukauden kuluttua hommattua peliin 50 pennin jassoista tutut muovirullat. Olihan aina haaveena että peli saisi olla täysin mekaaninen. Rullien kanssa tuli kuitenkin ongelmia. Niissä olevat tapit oli suunniteltu 50 pennin kolikolle, kun peli oli tehty markan kolikoille. Keksin myöhemmin ratkaisun ongelmaan. Kokeilin laittaa tappien ympärille pienet muoviholkit, jolloin tappien väli olisi kaventunut ja näin se olisi ehkä toiminut myös markan kolikolla. Mietin pitkään, mistä holkit olisin tehnyt. Muovitangosta sorvaamalla, jostain pienestä muoviputkesta vai kutistesukasta. Hoksasin lopulta, että kaupastahan löytyy lasten leluhyllystä sellaisia pieniä reiällisiä muovihelmiä, jotka ovat tarkoitettu paineltavaksi erimuotoisiin alustoihin, joissa on tappeja. Ei muuta kun kauppaan ja leluhyllyille. Löytyi! Pienin pussi oli kuitenkin tuhannen kappaleen satsi. Muutoshomma on vielä kesken, mutta nyt voittoja pystyy maksamaan jokaisesta voittoputkesta joka toisen sijaan."
"Pelin lyöntilaite oli alun perin tehty ruostumattomasta teräksestä vähän sinnepäin. Siihen aikaan en tiennyt muuta kuin, että siellä sisällä on jonkunlaiset kynnet kolikkoa heittämässä. Tämän kanssa sitten olikin päänvaivaa. Täytyihän kolikon lentää vaivattomasti myös taulun perälle. Yksi kolikko vielä lensikin, mutta jos lyöntilaitteeseen syötti useamman kolikon, hävisi lyöntivoima kokonaan."
"Sisällä lyöntilaitteessa oli sellaiset metalliset pienet kynnet, jotka askartelin metallisesta kuormaliinasta, jolla trukkilavoille
sidotaan kappaletavaraa. Materiaalivalinta osoittautui loistavaksi, koska kyseinen peltinauha oli ohutta ja joustavaa, eli vähän
samantyylistä kun jousiteräs. Loppuen lopuksi sain tuon oman versionkin toimimaan."
"Myöhemmin sain hommattua alkuperäisen, 50 pennin pajatsosta tutun lyöntilaitteen. Tietysti se piti ruuvata heti auki, että näin, kuinka lähelle olin tuon itse tehdyn saanut kopioitua. Aito lyöntilaite on nykyään kiinni pajatsossa. Lyöntilaite on kyllä haasteellinen kapistus muutenkin, jos sitä ei ole koskaan nähnyt avattuna."
"Koivusta valmistetun kabiinin tilasin tutulta puusepältä. Olin kyllä jo ostanut itselleni valmiiksi mäntylautaa, josta aioin itse rakentaa kaapin, mutta huomasin, ettei minulla ole tarvittavia työkaluja. Niinpä päätin antaa homman ammattimiehelle. Koivukaapin huonoksi puoleksi on ilmentynyt lohkeileminen, vaikka se onkin petsattu ja lakattu."
"Sisällä olevan rahalukon hommasin Pelikalta. Rahalukolta johtaa muovista tehty liuska, joka ohjaa kolikot taulun ja lasin väliin. Pelin metalliosat olen suurimmaksi osaksi tehnyt itse ja kiillottanut. Materiaalin olen näihin hommannut Kuusakoski Oy:n romumetallipuolelta, koska sieltä löytää edullisesti pienempiä paloja ruostumatonta terästä. Myös jalat on itse hitsattu huonekaluputkesta ja normaalista, myös Kuusakoskelta haetusta pellistä.
"Lasit olen leikkauttanut paikallisessa lasiliikkeessä. Teetin niitä kaksi kappaletta, joiden väliin sain hyvin voittosummien tarrat. Laseille on jyrsitty kabinetin oveen syvennys ja ovat oven sisäpinnan kanssa samalla tasolla. Siellä on myös pienet ruuvit nurkissa, etteivät lasit tipahda alas ovea avatessa. Tällä tavalla en kehota toteuttamaan lasin kiinnitystä, koska taulu pitää ensin tyhjentää kolikoista ennen kuin oven voi avata. Lasi ja taustalevy kannattaa kiinnittää toisiinsa ja sitten tämä paketti vasta kiinnittää kabinetin oveen."
Jari lisäsi vielä jälkikäteen, että taustalevyn materiaalista riippumatta, sen värillä on väliä. On hyvä, jos kolikot erottuvat taustasta. Tämä on hyvä huomio. Ensimmäisen projektin taustalevyn värivalinta ei mennyt hänen mielestään aivan nappiin, mutta kelpaa. Taustalevyjen värityshän on vaihdellut muodin ja valmistustekniikoiden kehittymisen mukaan. Myös kolikoiden metalli on vaihdellut menneinä vuosikymmeninä ja sekin on varmaan osaltaan vaikuttanut väritykseen sinä aikana, kun levyt ovat olleet anodisoitua alumiinia. Anodisointi myös parantaa kulutuskestävyyttä. Teräs on myös vaihtoehto, mutta on melko raskas materiaali, joten painoa kertyy pelille helposti.
Taustalevyn materiaali voi olla nykyään toki muutakin kuin metallia. Esimerkiksi useimmat laminaatit kestävät nykyään todella hyvin naarmuuntumatta. Olen itse testannut erästä erikoishartsilla pinnoitettua tuotetta, johon ei saanut kunnolla jälkiä puukolla raapimalla. Laminaatin ei nykyään myöskään tarvitse olla puulevyssä kiinni. On tuotteita, joissa laminaattia ei liimata vaan se prässätään jo valmistusprosessissa erittäin jäykän muovi-puukuitulevyn pintaan. Levy on erittäin kevyttä ja jäykkää muistuttaen polykarbonaattilevyjä. Laminaatteja löytyy vaikka millä kuvioinnilla ja sävytyksellä aina metallisävyjä myöten. Niiden siisti työstäminen voi toisaalta olla vaikeaa, joten koneellinen jyrsiminen tai vesileikkaus on suositeltavaa. Myös polykarbonaattilevyt kestävät mainiosti kulutusta ja ovat lisäksi helppoja työstää. Värejä löytyy, mutta materiaali on aika kallista. Halvempi akryyli taas naarmuuntuu helposti, joten sitä ei voi ajatella vaihtoehtona. Lakattu puupinta on tietekin se perinteitä kunnioittavin vaihtoehto ja lakkoja saa nykyään monipuolisesti sävytettyinä tai puun voi maalata ennen lakkausta vanhojen saksalaisten pajatsojen tyyliin.
Kuvia klikkaamalla saat ne esiin oikeassa koossaan. Lisää kuvia siis tulossa pajatsogallerian puolelle. Mikäli haluat kommentoida Jarin peliä tai sinulla on kysyttävää, hänen yhteystietonsa saa Pajatsosivujen kautta.
Linkkejä: