Elektroninen pachinko, jossa sähköinen lyöntilaite. Pelin keskellä kahdeksan tuuman TFT-värinäyttö, jossa normaali kuvasuhde. Pelin aiheena on vedenalainen maailma. Peli on jatkoa menestyneelle Sea Story -pachinkolle ja mallin jälkeen on ilmestynyt uusi, hieman erilainen versio joka vuosi.
Pelin arvonta suoritetaan näytöllä vaakasuuntaan liikkuvien symbolien avulla. Symboleita on kymmenen: Kilpikonna, mustekala, taskurapu, hai, hylje, katkarapu, kolme eri kalaa ja simpukka, joka ei anna voittoa. Symboleilla on myös numeroarvot ja niitä on kahta väriä. Värien tarkoitus ei ole vielä selvillä. Näyttöä käytetään hyväksi varsin laajalti ja välillä pelissä seikkaileva vedenneito nimeltään Marin saapuu kannustamaan pelaajaa ja on tärkeässä osassa erikoismoodien aikana. Symbolit ja Marin -hahmo ovat ilmeisesti 2D tekniikalla toteutettuja, mutta mielestäni tausta on kolmiulotteista grafiikkaa. Tausta generoituu satunnaisesti koko ajan ja taustalla voi nähdä hain tai rauskun uivan syvyyksiin, raunioita meren pohjassa ja erilaisia pohjan koralleja, kasveja sekä pelin toimintaa ja pelaajaa ihmetteleviä pikkukaloja. Näyttö on kuin pieni akvaario tai ikkuna meren pohjassa ja tätä ideaa käytetäänkin hyväksi pelin houkutusmoodissa, jossa paljastuukin, että pelaaja onkin sukeltaja ja päässä vanha messinkikypärä.
Monoääni. Äänenvoimakkuuden säätö ja lisäksi itse asennettu lisäsäätö kotikäyttöä varten. Laite olisi muuten varsin äänekäs. Tehosteita, musiikkia ja puhetta satunnaisesti. Äänipuoli pelissä ei ole erityisen merkille pantavaa, mutta tyylistä voi päätellä, että se lienee suunniteltu kuulumaan pelihallin melun yli.
Laitteessa on myös liikkuvia, kuulien kulkuun vaikuttavia osia. Mailat, jotka kaappaavat kuulia porttiin, perinteinen luukku, joka aukeaa ja nappaa kuulia bonusmoodin aikana sekä normaalit pyörivät spinnerit, joita lähes kaikissa pachinkoissa on. Lisäksi näytön alapuolella "ramppi", josta kuulat saattavat pudota hyvällä onnella pääporttiin. Pelikentän leluna on bonusmoodin aikana liikkuvat ja valaistut kilpikonnat, mutta ne eivät vaikuta kuulien rataan.
Tämä peli on aika normaali toiminnaltaan. Vähemmän tärkeät portit maksavat pikkuvoittoja ja keskiportti aloittaa arvonnan pelin keskellä, joka määrää erikoismoodin. Erikoismoodien aikana avautuu pelin alaosassa jackpot-luukku, johon pitää saada syötettyä kuulia mahdollisimman paljon. Tämän moodin aikana osumat maksavat erityisen paljon kuulia voittona. Jopa tuhansia, jos vain saa moodin jatkumaan tarpeeksi pitkään.
Laite on punaisessa kehyksessä (frame), joka on melko tyypillinen malliltaan, mutta aavistuksen kehittyneempi kuin edeltäneen mallin, Sea Storyn kehys. Kehystä on saatavana myös sinisenä. Ainoa erikoisuus kehyksessä lienee läpikuultavan syöttökaukalon tehostevalot. Tässä mallissa on normaali syöttösuunta oikealle ja alakaukalo suurille voitoille tyhjennyspainikkeineen. Kehyksen lasiovi aukeaa normaaliin tapaan avainta vääntämällä vasemmalle ja oikealle vääntämällä aukeaa koko peli, jotta takaosaan pääsee käsiksi. Osat on saranoitu normaalisti. Kehyksen etuovi aukeaa samalla syöttökaukalon kanssa. Pallojen ostopainikkeet ja krediittinäyttö ovat pelikentän alla. Lyöntilaitteen voimakkuudensäätimessä on taukonäppäin. Kehys on modernia mallia ja pelilauta onkin irroitettavissa kehyksestä pikakiinnitykset avaamalla. Kehyksen varoitusvalot on sijoitettu symmetrisesti laitteen ylälulmiin ja ne ovat varsin pienikokoiset. Pelikenttää reunustaa kehämäiset värivalot, jotka on toteutettu perinteisin pienoispolttimoin.
Muutin kehyksen itse kuulia kierrättäväksi, joten hävitytkin kuulat valuvat kätevästi uudelleen lyötäviksi eivätkä tipu laitteen taakse. Muutos oli tässä mallissa yksinkertainen toimenpide. Yksi ylimääräinen reikä kuulakouruun, joka on tukittavissa, jos haluaa palata normaaliin pelitapaan.
Pelilauta (cell) lienee tavallisin englanninkielisellä tekstillä varustettu malli (CR/M56), mutta eroa muihin kahdeksaan versioon ei ole kuin pelilaudan värityksessä ja naulakuvioissa. Pelilaudan painatuksessa on logo suurella ja sinisävyisiä kuplia sekä neonvalomaisia tyyliteltyjä kaloja. Pelilauta on uutta koulukuntaa, mutta kuulilla on silti varsin paljon tilaa liikkua näytöstä huolimatta. Kuulien liike on tässäkin pelissä varsin vapaata ja nauloja on paljon. Pelilauta on valaistu erivärisillä ledeillä, joita käytetään ihan hienosti erilaisten valoefektien luomiseen. Suosikkini on veden aaltoilua matkiva valoanimaatio, joka näyttää röpelöisten vedenpintaa kuvaavien muovien kohdalla aika aidolta. Erikoisuutena taustavalaistut spinnerit. Osa valoefekteistä näkyy vain erikoismoodien aikana. Pelilaudassa ei ole yleisvalaistusta, kuten flippereissä. Yleisvalaistusta ei yleensä muissakaan pachinkoissa ole, koska pelihallit ovat yleensä kirkkaasti valaistuja tiloja. Täysin pimeässä peliä voi kuitenkin pelata, koska tässä mallissa on pelikentälle heijastuvaa valaistusta aika paljon.
Pelin elektroniset osat ja muut sisuskalut ovat aika normaalit eivätkä eroa paljoakaan muiden valmistajien vastaavista. Piirilevyt on suojattu koteloin. Suurin osa osista lähtee irti ilman työkaluja. Liittimet on värikoodattu eikä niitä voi kytkeä väärinpäin eikä vääriin paikkoihin. Voitonmaksut määräävä emolevy on sinetöity, jotta sitä ei voi sormeilla. Voitonmaksukoneistossa on perinteinen kello, joka kilisee kuulia maksettaessa ulos. Kuulakanavat ja mekanismit ovat mielestäni hyvin tyypilliset.
Omia kommentteja:
Ostin pelin Keski-Euroopasta. Pelin rahti vakuutettuna oli varsin kallis, mutta lavalla tuli muutama muukin peli, joten kustannukset yhtä peliä kohden olivat kohtuulliset.
Tämä peli oli syy, miksi läjä pachinkoja päätyi minulle. Kyseessä on Japanin kaikkien aikojen suosituin pachinkosarja koskaan. Se oli pakko kokea - ovathan pachinkot kiinnostaneet minua jo ennen flippereiden tulemista kuvioihin. Peli on sikäläinen mummopotti, jota kaikki pelaavat ja jonka varaan moni pelihalli edelleen laskee. Sanyo ei ennen tätä ollut kovin merkittävä pachinkovalmistaja, mutta jostain syystä Sea Story -pelistä vuonna 1999 tuli jättimenestys ja se nosti firman isojen tekijöiden joukkoon. Mallia valmistettiin pidempään kuin mitään muuta pachinkoa koskaan. Kolme vuotta. Se ei kuulosta paljolta, mutta maassa, jossa mallit vaihtuvat kuukausittain, se on pitkä aika. Suosion johdosta Sanyo onkin joka vuosi julkaissut pelistä uusitun mallin, ja oma pelininkin on jatko-osa muiden joukossa. Sarjassa lähinnä animaatiota ja pelimuotojen valinnanvaraa on tullut joka vuosi lisää ja näytön koko on kasvanut lähes pelitaulun kokoiseksi. Ideaa on kuitenkin käytännössä vain kierrätetty ja kierrätetty, mutta pelaajat eivät ole valittaneet. Uusia rohkeammin pukeutuvia ihmishahmoja on lisätty aikuiseen makuun ja uusimpien mallien kehyksetkin on muotoiltu villisti meren aaltojen näköisiksi taustavaloineen. Sanyon nykyinen strategia tuntuukin rakentuvan aika pitkälti tämän yhden pelisarjan varaan. Pelin hahmot ovat osoittautuneet suosituiksi ja monenlaista oheistavaraa on teetetty. Myös muut valmistajat ovat huomanneet suosion ja melkein joka valmistajalla on jokin oma meriaiheinen pelinsä - osa varsin härskejä kopioita musiikkia ja hahmoja myöden. Japanilaiseen tapaan myös kummallisia peliaiheiden yhdistelmiä on tehty. Esimerkiksi New Sea Storylta näyttävä peli, jossa Marin on korvattu tietokoneella animoidulla Marilyn Monroella, joka laulaa veden alla. Pelissä saa myös valita taustamusiikin vedenalaisesta jukeboxista. Toisessa kopiossa piirroshahmo on korvattu pikkutuhmasti pukeutuvalla oikealla mallilla. Tyttö ja piirrosmaiset kalat tuntuvat siis olevan se juttu!
Pelin suosio johtuu varmaankin aiheesta. Meri on japanilaisille läheinen asia ja helppo aihe tuottaa koko ajan vaihtuvaa tapahtumaa pelin ruudulle. Pelin arvonnan animoidut symbolit viehättävät epäilemättä naisia ja miehiä on ajateltu merenneidolla, joka varsin auliisti työntää avujaan pelaajaa kohti aina välillä. Tätä tyypillistä japanilaista meininkiä siis. Pelistä on olemassa myös räätälöity malli naisille, jossa merenneito Marin on korvattu salskealla surffaripoika Umilla New Sea Storyssa Umi vain vilahtaa ajoittain. New Sea Story käytännössä ihan kiltti versio ja lapsillekin sopiva. Ei sen kummempi kuin joku Disneyn animaatio. Jatko-osissa, kuten Super Sea Storyssa, Marin ulkoista olemusta on kuitenkin liioiteltu aika paljon miesten mieleen. Bikinit ovat pienemmät ja niiden sisältö heiluu liioitellusti veden alla hidastetusti. Nämä pelit ulkonäöstään huolimatta eivät siis ole ihan lastenpelejä - ei pelihalleihin ole lapsilla asiaakaan. Kyseessä on vain erilainen kulttuuri.
New Sea Story on aika haastava peli, enkä ole saanut vielä pelin erikoismoodeja käyntiin. Ainoastaan erilaisia reach -toimintoja on tullut vastaan, jossa erilaisin tavoin jännitetään, osuvatko symbolit kohdalleen. Pari kertaa Marin on saapunut ruutuun kannustamaan huonosti menestyvää pelaajaa. Pelin bonusmoodissa on kuulemma ainakin 10 eri tasoa ja edetäkseen pitää saada aina vain enemmän ja enemmän kuulia oikeisiin portteihin ja aukeavaan jackpot- luukkuun. Bonusmoodin aikana peli todella herää eloon ja olen nähnyt kuvia ja videoita pelin hahmojen uintikisoista, merirosvoaarteista jättimäisistä haikaloista ja kilpikonnaperheestä. Lisäksi pelissä on tiettävästi salaisia bonuskierroksia, joista ei ole kovin paljoa informaatiota saatavilla. Jos eri väriset numerot liittyvät näihin. Pelin kotisivukin jättää nämä erikoiskierrokset arvailujen varaan. Ainakin peli on pitkäikäinen, koska kaikkea ei selvästikään saavuta noin vain vaan ihan oikeasti pitää oppia pelin kikat, mistä pallot portteihin parhaiten osuvat ja mitä symboleja kannattaa jännittää.
Saapuessaan peli oli päällisin puolin siistissä kunnossa. Pelikenttä oli puhdistettu ja vahattu. Näytössä ei ollut yhtäkään kuollutta pikseliä ja kuva oli kirkas. Koska pesin ja kiillotin kaikki kuulat avovaimon kanssa ja siinä oli aivan älytön työ, en halunnut, että pelin käytävistä tarttuisi likaa kiiltäviin kuuliin ja kulkeutuisi edelleen vahatulle pelilaudalle. Kuulakäytäviä ei voinut nähdä peliä avaamatta joten ajattelin purkaa pelin atomeiksi. Tulisipahan peli tutuksi samalla. Paljastui, että vaikka pelikenttä ja lasi olivat puhtaita, kaikki sisuskalut ja etenkin kuulakäytävät sisälsivät sen, mitä kahden vuoden lain mukaisena maksimisijoitusaikana pelihallissa voi sinne tarttua ja kulkeutua. Likaa oli paljon, joten kaikki piti irroittaa ja pestä pesuvadissa tiskiharjalla. Onneksi kaikki lika lähti helposti ja osat suorastaan säihkyvät nyt. Moni tummennetulta muovilta tai mustalta vaikuttava osa paljastui kirkkaaksi ja läpinäkyväksi! Samalla tuli käytyä kaikki läpi ja tutkittua, että kaikki on kunnossa. Mitään ei paljastunut ja osoittautui, että peli ja muoviosat ovat jämäkkää tekoa ja osien kiinnitys ja toiminta on fiksusti suunniteltu. Kuulahopperi on nyt puhdas liasta ja toimii varmasti. Lyöntimekanismin osat säihkyvät ja kaikki kuulakäytävät ja säiliöt ovat puhtaat. Pelkästään puhdistettavia muoviosia oli ainakin 30 kappaletta ja moottoroituja metalliosia oli vielä aika läjä lisää. Kaksi iltapäivää ja iltaa työhön kului. Osaksi siitä syystä, että purin osia vain yksi kokonaisuus kerrallaan, jotta selviäisin aluksi mahdottomalta vaikuttaneesta palapelistä.
Lopuksi voisi todeta, että nyt on leppoisat eläkepäivät pelillä, vaikka peli ei vanha vielä olekaan. Puhdistusoperaation aikana tuli pelin tekninen puoli läpikotaisin tutuksi. Suomessa opiskeleva japanilainen koulukaverini Yoshi, joka osaa myös Suomea mainiosti, auttoi joidenkin pelin tekstien kanssa ja nyt on pelin sielunelämäkin aika hyvin selvillä. Kiitos hänelle! Volyymi- reset- ja virtanappia kummempia toimintojahan pelissä ei ole mutta oli hauska selvittää kaikki peliin liittyvä etupuolen mainostekstejä ja takaosan varoitustarroja ja virhekoodien selityksiä myöten.
Videon alussa attract mode eli peli vilkuttelemassa valoja houkutusmoodissaan ja pelin otsikkoruutu. Sitten kuulien syöttö lyöntilaitteelle ja lyönnit alkavat. Videolle en saanut tarttumaan edes reach -efektejä, joissa eri animaatioiden kera jännitetään, osuuko kolme samaa hahmoa jollekin voittolinjoista. Välillä Marin tulee kannustamaan ja jännittämään pelaajan kanssa ja symboleina olevat merenelävät alkavat tanssia tai muuten liikkua. Videon lopussa näkyy, kuinka kuulat tyhjennetään syöttökaukalosta ja alakaukalosta, johon on saattanut tulla isommat voitot, jotka eivät mahdu ylempään.
