Elektroninen pachinko, jossa sähköinen lyöntilaite. Pelin keskellä pieni TFT-värinäyttö, jossa normaali kuvasuhde. Pelin aiheena on tuhannen ja yhden yön tarinat eli itämaista mystiikkaa. Peli on modernisoitu uusintapainos Sankyon vuosina 1988 ja 1992 ilmestyneistä menestyspeleistä ja valmistajan ensimmäinen Hanemono -pachinko, jossa on näyttö. Sankyo on yksi Japanin suurimpia pachinkovalmistajia ja julkaisee vuosittain useita pelejä.
Peli on tyypiltään "Hanemono", joka tarkoittaa siipiä. Ensimmäiset hanemonot olivatkin lentokoneaiheisia pelejä, joissa pelin keskellä lentokoneen potkuri pyöri ja siivet taittuivat samaan tapaan kuin lentotukialuskäytössä. Liikkuvat siivet nappasivat kuulia keskiosan mekanismiin.
Pelityyppi on vanha ja lasketaan nykyään jo vanhan koulukunnan pelityypiksi. Hanemono -pachinkoja ei nykyään julkaista kuin muutamia vuodessa. Lähinnä vanhempien pelaajien iloksi. Ennen videonäyttöjä 70-90 -luvuilla lähes monet pachinkot olivat Hanemono-pachinkoja, kun nykyään suosituin automaattityyppi on Deji-pachi, jossa ruudulla, numeroilla tai hedelmäpelillä suoritettava arvonta määrää käytännössä suuret voitot. Hanemonossa voitot määrää Deji-pachia enemmän taito. Yhtäläisyys pajatsoon on merkittävämpi. Hanemonossa on tavallisimmin kolme pääporttia, joista keskimmäinen maksaa eniten voittoja. Voittojen määrä on yleensä 10-15 kuulan luokkaa per osuma. Mikä tärkeintä, porttiosumat ja mahdollisesti myös muutkin portit avaavat hetkeksi pachinkon keskellä olevat suuret "siivet", jotka kaappaavat kuulia pelin keskellä olevaan mekanismiin. Mekanismin keskellä taas on V:llä merkitty voittoportti, reikä tai vastaava, johon osuttu kuula käynnistää jonkin erikoismoodin. Hanemono -pachinkoissa erikoismoodin aikana pitää saada tietty määrä kuulia sisälle mekanismiin ja lisäksi samaiseen V:porttiin, jotta vieläkin enemmän voittoja maksava seuraava erä alkaisi. Muuten erä loppuu ja peli palaa normaalitilaan. Joskus eri erissä vaadittujen osumien määrä vain kasvaa ja kasvaa. Erikoismoodin aikana mekanismiin saaduista kuulista saa porttiosumia enemmän voittoja. Ainoa arvonta pelissä on yleensä erikoismoodin tyyppi ja moodin erien tai vaadittujen osumien määrä, joka arvotaan ensimmäisestä V-porttiosumasta. Hanemono -pachinkoista sanotaan, että ne ovat helpompia pelata ja pienille voitolle saattaa päästä Deji-pacheja paremmin, mutta todella suuriin voittoihin pääseminen vaatii taitoa. Taito korostuu Hanemono -pachinkoissa ja naulakuvioiden suurempi määrä ja naulojen asettelun ymmärtäminen on merkittävässä roolissa. Usein vaaditut eri osumat ja kuulien eri reitit erilaisten moodien aikaan vaativat tarkkaa säätökahvan käyttöä ja tauko-napin ajoitusta, jotta lyönnit saa ajoitettua siipien ja mekanismien toimintaan pelikentän puolelta toiselle.
Pelissäni on stereoääni ja jonkinmoinen äänenvoimakkuuden säätö, mutta kotikäyttöä varten laitteeseen on lisätty ylimääräinen voimakkuuden säätö, sillä laite olisi muuten liian äänekäs. Äänet ovat itämaistyyppistä musiikkia ja tehosteita. Osa äänitehosteista ja sävelmistä mukailee 80-luvun mallin elektronisia tehosteita. Puhetta ei pelissä ilmeisesti ole. Varoitukset ja virheilmoituksetkin tulevat ruudulle tekstinä. Musiikkipuoli muistuttaa todella paljon Tales of the Arabian Nights -flipperiä ja luo mukavaa mystistä tunnelmaa yhdistettynä hehkuviin valotehosteisiin.
Pelikentällä on liikkuvia, kuulien kulkuun vaikuttavia osia. Pyörivät spinnerit ovat tyypillisiä pachinkoille ja tässäkin pelissä niitä on tavalliset neljä kappaletta. Alimmissa voittoporteissa ei ole pieniä siipiä, mutta Hanemonoille tyypilliset suuret, liikkuvat siivet on keskiosan sivuilla. Ne on muotoiltu ja maalattu muistuttamaan tanssivia haaremineitoja. 80-luvun mallissa siivet olivat heiluvia palmuja. Siiven napattua kuulan, se valuu metallintunnistimen läpi pyörimään laitteen keskiosan mekanismiin. Normaalitilassa mekanismi on avoin ja kuula joko valuu ohi tai hyvällä onnella osuu edestakaisin liikkuvaan V-porttiin. Erikoismoodien aikaan portti on paikallaan ja laitteen keskellä oleva fakiiri taikamattoineen alkaa liikkumaan ja nappaamaan kuulia suuremman määrän kerralla, kunnes päästää kaikki samanaikaisesti kohti V-porttia. Tämä parantaa mahdollisuuksia osua liikkuvaan V-porttiin. Fakiirin takana on näyttö, jossa pelin normaalitilassa liikkuu itämaisia maisemia ja satunnaisesti generoituja animaatiohahmoja, kuten eri eläimiä. Taustan tapahtumat vaihtuvat pelitilanteen mukaan ja kätkettyjä erikoismoodeja on tullut vastaan myös. Liikkuva mekanismi on Hanemono -peleissä aika tyypillinen ja erilaisia taikamattoja, veneitä ja vastaavia samalla periaatteella on vaikka kuinka monia. Jostain syystä itämaisen arabialainen teema on ollut vuosikymmeniä suosittu Japanissa. Erityisesti Hanemonoissa. Vastaavia taikamattopelejä on myös muilla valmistajilla.
Laite on metallinkeltaisessa kehyksessä (Frame). Valmistajan mallinimi kehystyypille on Victory. Kehys on Sankyon lähivuosien malleja ja varsin edistyksellinen muihin samanikäisiin verrattuna. Victory -kehystä valmistettiin vuosina 2002-2004 ja kehykseen sopivia pelejä on julkaistu ainakin 27 kappaletta. Eli periaatteessa yhdellä kehyksellä pärjäisi ja pelikentän (Cell) voisi halutessaan vaihtaa kehykseen 4-10 minuutissa ilman työkaluja. Pelikenttä sisältää myös CPU-piirikortin ja pelikohtaiset mekanismit. Sankyon kehysmalleja on nimetty vuodesta 1992 alkaen ja ne ovat olleet: Stellar (1992-1993), Nasuka (1994-1995), FF (1996-1998), FF99 (1999-2000), Tatsumake (2001-2002), Victory (2002-2004), Lumina (2005-2007), New Lumina (2007) ja Crystella (2007-2008). Yhteistä Sankyon kehyksille on hieman prameilevan monimutkainen tyyli. Erillisiä osia ja muotoja on varsin villisti yhdistelty.
Victory -kehystä on saatavilla ainakin neljällä värityksellä: Cosmic Pink (vaaleanpunainen/oranssi), Galaxy purple (violetti/punainen), Space Black (musta/punainen), Sun Gold (keltainen/oranssi). Viimeksi mainittu keltainen on malliston erikoisempi versio ja siinä on väritykseen sovitettuja ja mallikohtaisia osia muita enemmän. Näillä on lähinnä kosmeettista eroa - ei muuta, mutta mukava lisä kuitenkin! Magical Carpet I -peliä on lähinnä tavattu violetissa kehyksessä, mutta tämä keltainen sopii pelikentän keltasävyiseen väritykseen huomattavasti paremmin! Kehys on DX -mallia eli siinä ei ole CR mallin kortinlukijalle tarkoitettuja liitäntöjä eikä krediittinäyttöä tai nappeja laitteen etuosassa. Ne olisivat mustan levyosan kohdalla. Ilmeisesti automaatti on ollut hieman pienemmässä ja perinteisemmässä pelihallissa, jossa kuulia ostetaan työntämällä seteli tai kolikkoja automaatin vieressä olevaaan kuulanmyyntiautomaattiin. Pienestä ja ahtaasta pelihallista jossain pikkupaikkakunnan rautatieaseman kupeessa kieli myös pelin siisteys. Peli oli varsin tupakantuoksuinen ja likainen tullessaan minulle, mutta kerron siitä jäljempänä.
Kehyksen lähes kaikki merkittävät osat irtoavat ilman työkaluja pikakiinnitykset avaamalla. Kehyksen osat ovat myös voileipämaisesti päällekkäin ja saranoitu toisiinsa. Myös sisällä olevat kehikot aukeavat saranoilla ja pelikentän (Cell) saa irroitettua pari liitintä ja pikakiinnitystä avaamalla. Kaikki liittimet on väri- ja kokokoodattu ja itse pelikenttä on tiivis ja yhtenäinen pakkaus. Kehyksen valaistus on todella näyttävä ja se on toteutettu osin värillisillä ledeillä ja osin perinteisin hehkulampuin. Tässä mallissa on normaali syöttösuunta oikealle ja alakaukalo suurille voitoille tyhjennyspainikkeineen. Kehyksen lasiovi aukeaa normaaliin tapaan avainta vääntämällä vasemmalle ja oikealle vääntämällä aukeaa koko peli kabinetistaan, jotta laitteen takaosaan pääsee käsiksi. Kehyksen etuoven alaosa aukeaa erikseen lukitusnappia painamalla. Kehyksessä on ergonominen säätökahva ja moderniin tapaan se tunnistaa kosketuksen. Laite ei syötä kuulia lyöntilaitteelle, ellei kahvaan koske. Lyöntilaitteessa on silti perinteinen taukokytkin. Tuhkakupin saa käännettyä piiloon ja virheilmoitusvalot ja vikatilanteessa valaistu henkilökunnan kutsunappi on selkeästi esillä. Nappia painamalla saa pienen huomiota herättävän valoshown käyntiin ja kotikäytössä voi itse kukin testata, josko juomapalvelu toimisi.
Muutin kehyksen itse kuulia kierrättäväksi, joten hävitytkin kuulat valuvat kätevästi uudelleen lyötäviksi eivätkä tipu laitteen taakse. Muutos oli tässä mallissa varsin yksinkertainen toimenpide, kunhan kuulakanavia pari tuntia pähkäili ja selvitti rauhassa. Yksi ylimääräinen reikä kuulakouruun ja pari kuulien uudelleenohjausta pelilaudan takana oleviin kouruihin hoiti homman. Netistä löytyi varsin väkivaltaisiakin muutostoimenpiteitä vastaavaan kehykseen, mutta hieman hienostuneemminkin asian sai siis hoidettua, vaikka tällaiset muutokset eivät ulospäin näy. Luultavasti vain tässä pelissä oleva kanavajärjestelmä pelilaudan takana avitti muutosta. Ehkä vastaavaan kehykseen sopivissa muissa peleissä ei välttämättä samanlaista kanavistoa takana ole, koska tämä on Hanemono-peli. Peli on helppo palauttaa normaaliksi parlor -tyyppiseksi, jos on tarve. Kuulien uudelleenohjaukset ovat teipillä kiinni ja reiän voi tukkia.
Pelin elektroniset osat ja muut sisuskalut ovat aika normaalit eivätkä eroa paljoakaan muiden valmistajien vastaavista. Piirilevyt on suojattu koteloin. Koteloidut piirilevyt liukuvat irti ilman työkaluja. Liittimet on värikoodattu eikä niitä voi kytkeä väärinpäin eikä vääriin paikkoihin. Voitonmaksut määräävä emolevy on sinetöity, jotta sitä ei voi sormeilla. Takana on virhekoodinäyttö, reset-kytkin ja hopperinpyöritysnappi. Kuulakanavat ja mekanismit ovat mielestäni hyvin tyypilliset. Voitonmaksumoottorissa on tosin kätevä pikakiinnitys ja se irtoaa siistinä pakettina. Moottoria irroitettaessa kuulavaihteisto lukittuu näppärästi, jolloin lattialle ei valu tuhansia kuulia. Samoin lyöntilaitteeseen on liitetty kuulia annosteleva mekanismi ja etuoven avaamalla kuulia ei tipu turhaan oven kaukaloista. Näyttö on siisti paketti, joka irtoaa ruuvit avaamalla. Näyttö syö normaalia analogista VGA-signaalia, joten sillä varmaan voisi halutessaan vaikka pelata jotain muuta tai katsoa vaikka televisiota. Resoluutio lienee 640x480. Pelikentän keskiosan mekanismit toimivat pienillä solenoidella ja kahdella moottorilla. Moottoroitujen osien asennot tutkitaan optoilla. Kuulien osumat tutkitaan joko pienillä mikrokytkimillä ja keskeisemmissä porteissa ja paikoissa jonkinlaisilla metallinpaljastimilla. Molemmat ovat samannäköisiä, pieniä, neliskanttisia mustia osia, joiden reiästä kuula menee läpi. Kytkinmalleissa on vain pieni mikrokytkin kehän sisäreunalla. Metallinpaljastinmalleissa näkyy läpinäkyvän kotelon alla kuparilankaa kiedottuna kehälle.
Omia kommentteja:
Ostin pelin Keski-Euroopasta. Pelin rahti vakuutettuna oli varsin kallis, mutta lavalla tuli muutama muukin peli, joten kustannukset yhtä peliä kohden olivat kohtuulliset.
Peli oli saapuessaan erittäin tupakantuoksuinen ja varsin likainen. Sille ei oltu edes tehty pikaista "operaattoriputsausta" eli pölyjen pyyhkimistä päältä ja pelikentän puhdistusta sekä vahausta tukankuivaajaa muistuttavalla laitteella, jossa värähtelevät silikoniharjakset. Onneksi mikään osa ei ollut kuitenkaan rikki eikä mitään naarmuja tai vastaavia ollut. Rusehtavia nikotiini/tervatahroja oli kulkeutunut pelin kaikkiin sopukoihin ja löytyipä pieni hämähäkinseittikin puuosan kulmasta. Peli oli varmaan ollut pienimuotoisemmassa pelihallissa, jossa sai tupakoida yllin kyllin ja jossa pelejä ei juurikaan huollettu. Sisällä oli mielestäni ne maksimin kahden vuoden liat ja tupakanhaju varsinkin pelin lämmetessä aivan kamala. Muut pachinkoni olivat tullessaan pelikentältään ja kehykseltään puhdistettuja ja vahattuja. Vain kuulakanavissa oli kuulien mukana kulkeutunutta likaa. Tämän pelin kohdalla kävi hyvin pian selväksi, että peli on purettava täysin alkutekijöihinsä, jos sen halusi olohuonekuntoon.
Kehyksen etuosassa on todella paljon kerroksellisia ja läpinäkyviä muoviosia, jotka näyttävät hienoilta, mutta niiden väliin oli kulkeutunut ruskeita tahroja yllin kyllin. Siellä ne tahrat olivat läpinäkyvän muovin sisäpinnalla turvassa, joten aloitin purkuoperaation edessä olevista muoviosista. Ensiksi irroitin pyöreän lasin kehyksestään. Muoviosat lähtivät irti joko ruuveilla tai pieniä kieliä taivuttamalla. Onneksi ruskeat tahrat eivät olleet piintyneet kiinni osiin, joten tiskiaine ja tiskiharja ratkaisivat asian. Näkyvimmät osat kiillotin flipperienkin kunnostukseen tarkoitetuilla Novus -tuotteilla ja lopuksi vahasin kaikki päälimmäisinä olevat pinnat. Kuulista naarmuja saaneet kaukalon sisämuovit hioin aluksi hienoimmalla vesihiomapaperilla ja Novuskäsittelin sekä vahasin lopuksi. Pelkästään etuosassa oli kymmeniä toisissaan kiinni olevia pieniä osia. Kyseessä oli varsinainen palikkatesti. Samalla tuli tarkistettua valaistuksen kunto ja kaikki lamput näyttivät toimivan. Pelkästään etuosan irroittaminen metallikehikosta ja osien puhdistus paransivat pelin ulkoasua. Valot loistivat kirkkaammin läpi ja kaukalot kiilsivät uutuuttaan. Myös lamppujen puhdistus paransi valaistusta. Lasin ja varsinkin metallihohtomaalatun etuosan vahaaminen Sonaxin Extremellä sai värin todella hehkumaan.
Siirryin pelin takapuolelle ja irroitin kaikki kaapelit. Sitten irroitin saranoidut, sisäkkäiset kehykset toisistaan sekä pelikentän. Ne lähtivät irti saranoista nostamalla tai pikakiinnitykset avaamalla. Minulla oli siis lattialla muutama selkeä kokonaisuus purettavana, puhdistettavana ja koottavana takaisin kokoon. Aluksi purin voitonmaksumekanismin ja siihen liittyvän kanavia ja kouruja sisältävän kehyksen osiin. Koko saranoitu, muovinen sisäkehys purkautui pieniin lavuaariin sopiviin palasiin ja tiskasinkin kaikki yksitellen. Voitonmaksukoneiston ja vaihteiston kanssa sai olla tarkkana, mutta nämäkin olivat purettavissa. Kaikki kuulien kanssa tekemisissä olevat osat olivat liasta ruskeita ja läpinäkymättömiä, vaikka olivat läpinäkyvää muovia. Lika oli osaksi mustaa metallipölyä, osaksi nikotiinitahroja. Pelin takana oli muutamia suurempia osia, jotka piti puhdistaa pesuaineella ja rätillä. Muuten kaikki olivat yksitellen vesipestävissä, jos sähköosia ei lasketa. Moottorit, lyöntikoneiston mekanismit, vaihteistot ja hammasrattaat puhdistin myös, mutta en tietenkään vesipesten. Piirilevyihin ei päässyt käsiksi, mutta ne näyttivät läpinäkyvissä, sinetöidyissä koteiloissaan varsin siisteiltä. Pyyhin kotelot päältä vain rätillä.
Pelikentän eli Cellin puhdistus olikin ihan oma operaationsa. Vaikka kehys onkin monimutkainen tapaus, se vain huolehtii pelikentän elämästä syöttäen sille sähköä ja syöttäen voittokuulia sen mukaan, mitä pitää. Itse pelikenttä sisältää pelin kaiken mekaniikan, moottorit, mekanismit, näytön, piirilevyt ja muunkin sielunelämän. Johtojen, valojen ynnä muun sähkötavaran määrä olikin aika melkoinen. Pelkästään värikoodattuja liittimiä ja johtoja oli nelisenkymmentä. Koska tämä pachinko on Hanemono, kaikenlaista mekanismia ja kuulakanavaa oli ihan toisella tavalla pelin takana. Onneksi piirilevyt lähtivät helposti irti. Näyttö ja keskimekanismi olivat oma erikseen irtoava kokonaisuutensa ja kuulakanavat olivat parissa muoviosassa yhdessä. Silti pelkästään pelikentän purkamiseen, puhdistukseen ja kasaukseen kului kaksi iltapäivää ja iltaa. Yhteensä varmaan 15-17 tuntia. Osa hitaudesta selittyi sillä, että dokumentoin kaiken, jotta osasin koota mekanismin. Pelkästään erilaisia pieniä ruuveja oli kymmeniä ja alussa tuntui, ettei mitään osaa ei oltu kiinnitetty toisiinsa samanlaisilla ruuveilla. Johtoja oli se nelisenkymmentä, mutta onneksi niiden hyvin tarkka pituus ja liittimen väri antoivat kootessa vinkkiä, mihin ne lopulta kuuluivat.
Kun kaikki osat oli irroitettu pelikentästä, kenttä oli vain pala vaneria ja nauloja. Puhdistin ja vahasin pelikentän. Pachinkojen pelikenttiä on hyvä vahata ajoittain samoin kuin flipperienkin, jotta ne pysyvät puhtaina ja siisteinä. Myös nauloihin ja spinnereihin kerääntyy kuulien mukana likaa. Pääasiassa metallipölyä ja rasvaa sormista. Mainitsin aikaisemmin pachinkohallien huoltomiesten käyttämän laitteen, jolla operaatio sujuu kolmessa minuutissa, mutta käy se käsinkin - joskin paljon paljon hitaammin. Laite muistuttaa tukankuivaajaa ja kärkeen saa kiinnitettyä erilaisia harjaksia. Osa on nailonia, osa silikonia. Ensin pelikenttä puhdistetaan yhdellä harjaksella ja toisella levitetään vaha. Kolmannella kiillotetaan kuivunut vaha ja kenttä on tämän jälkeeen kuin uusi. Yleensä osia ei irroiteta pelikentästä vaan laitteella huristellaan koko komeus kerralla. Sonaxin Extreme Nano Pro I on ihan hyvä vaha tähän tarkoitukseen. Se on nestemäinen ja levittyy sekä kiillottuu helposti. Vahasta ei tule valkoista puperrusta eikä se jätä valkoisia jälkiä pienen pieniin kohtiin, joihin kiillotusrätti ei sitten yletykään. Joskus pelikentän nauloissa on hapettumaa. Nämä saa kiiltämään metallinkiillotusaineilla. Naulat lienevät jonkinlaista messinkiä tai metalliseosta. Kiillotetut naulat tai vain naulankannatkin saavat pelikentän ilmeen paranemaan. Pitää vain varoa itse kentän pintaa, ettei ainetta joudu naulanreiästä vanerin sisään. Pelkenttää ei saa kastella eikä vettä saa käyttää kentän puhdistukseen!
Pelikenttää purkaessa epäilin, että pelikentällä olevien sapelien sisällä on varmaan valot, mutta missään vaiheessa ne eivät palaneet. Avaamalla selvisi, että lamput olivat aivan mustuneet. Varaosalamppuja löytyi läheisestä elektroniikkaliikkeestä, mutta hinta oli varsin kamala. Tuli parin kympin lasku muutamasta hassusta lampusta. Täytyy myöhemmin tilata vaikka ulkomailta tai jostain toisesta liikkeestä, sillä kyseisiä #2176 -lamppuja saa EiKO:n valmistamana ainakin isompina erinä 40-50 senttiä kappale. Ehkäpä jokin flipperivaraosanettikauppa voisi erikseen tilata pari pakettia näitä pienempiäkin lamppuja, kun myyvät EiKO:n muita lamppuja. Niitä varmaan kuluu ennen pitkää, sillä pelissä niitä on useampi kymmenen. Toisaalta kotikäytössä varmaan kestävät ihan toisella tavalla kuin jokapäiväisessä pelihallikäytössä.
Lopulta sain kasattua pelin kokoon ja onneksi kaikki toimi niin kuin pitikin. Peliä ei olisi uskonut samaksi. Niin puhdas ja kiiltävä se oli. Kaiken lian alta paljastui lähes mint -kunnossa oleva kone. Oikeasti. Tupakan hajukin oli tiessään. Flippereissähän on huokoisia puupintoja imemässä suloista tupangintuoksua, mutta pachinkoissa ei puuta paljoa onneksi ole. Myöhemmin asennettu pelikabinettikin pitää lämmön vaikutuksesta huokuvat mahdolliset tuoksut sisällään. Pachinkoa purkaessa selväksi kävi Hannu Kärkkäisen kirjoitus (Täällä Kutvonen, Tokio. 1997) japanilaisesta tavasta suunnitella ja kehittää asioita. Asiaa ei tehdä luovasti vaan olemassaolevia yksityiskohtia parannetaan erikseen, jos on tarve ja usein siinä sivussa vähän vielä monimutkaistetaan samalla. Ihan vain varmuuden vuoksi. Kymmenien (ihan oikeasti) sisäkkäisten ja lopulta merkityksettömien, ulkonäöllisten muoviosien kanssa tuli mieleen, että Japanin pachinkoteollisuus taitaa osaksi ruokkia ja työllistää itse itseään.
En aluksi ymmärtänyt, että peli on tyypiltään erilainen kuin muut pachinkoni. Se vaikutti vähän hupsultakin muihin peleihin verrattuna. Nettiä tutkimalla useiden iltojen ajan, asia selvisi, että peli on tavallaan digitaalinen pachinko perinteisemmillään ja nyt osaan arvostaa, että pienessä kokoelmassani on aika erityyppisiä pachinkoja laidasta laitaan. Useimmat sähköiset pachinkot ovat olleet tällaisia Hanemonoja viime vuosikymmeninä. Arvonta pachinkoissa ja erillinen Fever -moodi onkin verrattain uusi asia.
Netistä löytyi mukavasti videopätkiä ja kuvia Hanemonoista ja tyypillistä näille peleille on monimutkaiset mekanismit pelikentällä. Jossakin dokumentissa mainittiin, että tällainen hienomekaanisuus on japanilaisille tyypillistä. Tässä pelissä on näyttö, mutta vanhemmissa hanemonoissa pelin tapahtumia on elävöittänyt mitä erilaisimmat liikkuvat lelut ja kuuliiin vaikuttavat osat. Tavallista on, että keskellä oleva mekanismi muuttaa jotenkin muotoaan tai sieltä paljastuu erikoismoodin aikana jokin aivan erilainen liikkuva lelu, jota pitää pommittaa kuulilla. Lelut ovat yleensä varsin kekseliäitä ja erikoisia. On ymmärrettävää, että yhä suuremmat ja suuremmat värinäytöt valtaavat nykypachinkojen pelikenttiä ja Hanemonoja julkaistaan vain ajoittain vanhempaa pelaajakuntaa miellyttämään, mutta jokin näissäkin viehättää. Lopussa on mielenkiintoisia linkkejä vanhempiin Hanemonoihin.
Videon alussa normaalia peliä ja pimeässä kuvattuna yksi normaali porttiosuma. Lopulta yksi erikoismoodi alkaa ja haaremineidot (siivet) alkavat kaappaamaan kuulia keskellä olevan fakiirin matolle. Kuulat putoavat maton liikkuessa keskellä olevaan V-porttiin. Valoshow ja tehosteet ovat hienoja pelin aikana. Peliä voi pelata hieman hämärämmässäkin, koska valaistusefektejä riittää.
Peli puhdistettuna ja vahattuna edestä.
Osa muoviosista poistettu. Ledit ja lamput näkyvät. Vieressä peli pimeässä.
Lähes kaikki pienemmät osat irroitettuna. Kuvassa ei ole isoja osia eikä sähköisiä osia.
Pelikenttä eli Cell edestä ja takaa.
Lyöntilaitteen rakenne ja toimintaperiaate selitettynä.
Pelin näyttö on aika ohut ja kompakti osa.
Pelin kaksi etuovea avattuna. Koko peli kääntyy saranoilla vielä puukehikostakin ulos.
